Hiilen sitomisesta pitää saada korvaus

Jos Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan tiukka kanta metsien hiilinieluun toteutuu, seuraa siitä Suomelle todennäköisesti iso lasku.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) arvioi Ylen haastattelussa, että lasku saattaisi olla 10–20 miljoonaa euroa vuodessa. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiantuntijan Mikael Ohlströmin mukaan lasku saattaa olla pahimmassa tapauksessa olla vuosittain jopa 300 miljoonaa euroa. (MT 26.7.)

Lasku muodostuu siitä, että Suomi joutuisi ostamaan päästöoikeuksia muilta EU-mailta. Tällä hetkellä yhden hiilidioksiditonnin päästöoikeuden hinta on viisi euroa. Koska päästökauppajärjestelmää ollaan uudistamassa, saattaa hiilidioksiditonnin hinta nousta Ohlströmin mukaan 2030-luvulla yli 30 euroon.

Lintilän mukaan ympäristövaliokunnan kanta ei toteutuessaankaan vaaranna metsäteollisuuden investointeja. Hänen mielestään Suomen on huomattavasti järkevämpää ostaa päästöoikeuksia kuin luopua suunnitelluista investoinneista. Lintilä ei kuitenkaan usko, että valiokunnan esitys menee läpi Euroopan parlamentissa.

On ymmärrettävää, että ministeri haluaa päästöoikeuspuheillaan rauhoittaa biotalouteen investoivia yrityksiä, mutta samalla se on väärä viesti EU:n suutaan. Nyt pitää kaikin voimin keskittyä siihen, ettei ympäristövaliokunnan Suomen kannalta erittäin epäoikeudenmukainen esitys toteudu.

On valitettavaa, että osa europarlamentaarikoistamme toimii Suomen etujen vastaisesti. Kokoomuksen europarlamentaarikon Sirpa Pietikäisen mielestä ympäristövaliokunnan kanta on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Pietikäisen mielestä esitystä ei ole tehty Suomen kiusaksi, vaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Vihreiden Heidi Hautalan mielestä Suomessa ei ymmärretä, mihin suuntaan EU:n ilmastopolitiikka on menossa. Hautala ei ymmärrä, miksi veronmaksajien rahoja käytettäisiin ylimääräisten päästöoikeuksien ostamiseen.

On aivan käsittämätöntä, että Suomen pitäisi ostaa päästöoikeuksia mailta, joissa omien metsien hiilensidontakyky on Suomen verrattuna vähäistä ja päästöt suuria. Poliittisissakin päätöksissä pitäisi olla jonkinlainen logiikka.

Suomen metsät kasvavat Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsien hiilinielu kasvaa, vaikka hallituksen tavoite nostaa vuosittaiset hakkuut 80 miljoonaan kuutioon toteutuisi. Puhumattakaan siitä, että metsiin on vuosikymmenten aikana kertynyt suuret hakkuusäästöt.

Valiokunnan esityksessä on toki myönteistä, että siinä otetaan huomioon puutuotteiden ilmastohyödyt. Esityksen mukaan puurakenteita voitaisiin lukea eduksi muiden alojen päästövähennyksissä. Sitä, miten hyödyt mahdollisesti laskettaisiin, esityksessä ei kuitenkaan ole.

Sen sijaan, että ympäristövaliokunta haluaa rangaista Suomea hyvästä metsänhoidosta, pitäisi siitä palkita. Jos hiilidioksidin päästöistä pitää maksaa, pitää maksaa myös hiilen sidonnasta ja varastoinnista. Ei pitäisi olla vaikea laskea, kuinka paljon esimerkiksi 30 miljoonaa kuutiota puuta sitoo hiiltä vuosittain ja paljonko puutalossa on hiiltä varastossa.

Ilta-Sanomat muistuttaa pääkirjoituksessaan, että Suomen ilmastopolitiikassa pitäisi yhden typeryyden eli tuulivoimatuen riittää. Jos Suomi joutuu metsätalouden nimissä ostamaan vielä päästöoikeuksia lisää, homma alkaa vaikuttaa hölmöläisten touhulta. (IS 26.7.)

Suomella on kokemusta miljardiluokan turhista ilmaostoksista Saksasta ja Italiasta. Joudutaanko nyt toistamaan sama hölmöläisten touhu, riippuu siitä, muuttuuko ympäristövaliokunnan esitys EU-parlamentin ja jäsenmaiden käsittelyssä.

Perusteita esityksen muuttamiseksi järkevämmäksi on enemmän kuin riittävästi.