Suomi tarvitsee yhteisen suunnan

Lähes vuoden kestäneet yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat umpikujassa, vaikka työmarkkinakeskusjärjestöt ehtivät jo päästä sopimukseen.

Viikonloppuna sopiminen mutkistui jälleen, vaikka myös SAK hyväksyi neuvottelun tuloksen. Ei ollut suuri yllätys, että AKT, Elintarviketyöläisten liitto ja Rakennusliitto jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle.

Yllätys ei myöskään ollut, että lentoemäntien ja stuerttien etujärjestö SLSY ei lähtenyt mukaan. He ovat näyttäneet esimerkkiä joustoista jo etukäteen. He ovat sopineet jo aiemmin palkkojensa leikkaamisesta noin kymmenellä prosentilla ja työajan pidentämisestä 160 tunnilla vuodessa.

Suurelta osin SLSY:n joustojen ansiosta pahoissa vaikeuksissa ollut Finnair on saanut ilmaa siipiensä alle ja palkkaa nyt uutta henkilökuntaa.

Yllätys sen sijaan oli, että SAK:n ja samalla Suomen suurin ammattiliitto, Palvelualojen ammattiliitto PAM hylkäisi sopimuksen. PAM:n puheenjohtajan Ann Selinin mukaan syy sopimuksen hylkäämiseen oli, etteivät he luota maan hallitukseen. Neuvottelujen työnantajaosapuolesta, Kaupan liitosta Selin sen sijaan ei puhunut mitään.

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen mukaan neuvottelut eivät voi alkaa, koska SAK:sta ei ole riittävästi liittoja mukana. On todennäköistä, ettei yhteiskuntasopimusta synny, ellei ainakin PAM lähde mukaan.

Ekonomistien laskelmien mukaan yhteiskuntasopimus leikkaa palkansaajien nettotuloista noin kaksi prosenttia. Tämän päälle tulisi vielä kolmen työpäivän lisäys vuosityöaikaan. Suhteutettuna lentoemäntien ja stuerttien leikkauksiin ja työajan lisäämiseen vaikutukset olisivat kuitenkin pieniä. Parin prosentin sijaan maanviljelijöiden tulot ovat puolittuneet ja osin kadonneet kokonaan.

Ammattiyhdistysliikkeen paljon puhutusta solidaarisuudesta ei ole paljoakaan jäljellä. SAK:n jäsenistä noin 60 prosenttia ja koko palkansaajakentästä yhteensä noin 80 prosenttia on hyväksynyt sopimuksen. Pystyykö viidennes jyräämään kaikki muut ammattiliittojen jäsenet ja muut suomalaiset? Jos näin käy, niin demokratian kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mielestä PAM tarvitaan mukaan, jotta yhteiskuntasopimus syntyisi. Fjäder muistuttaa, ettei PAM ole kritisoinut sopimuksen sisältöä, vaan sitä, ettei sillä ole luottamusta maan hallitukseen. Hänen mielestään sopimuksen vaihtoehto olisi vielä huonompi. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola on Fjäderin kanssa samaa mieltä.

Työmarkkinaosapuolilla on vastuu myös niistä, jotka eivät ole neuvottelupöydissä mukana. Yhteiskuntasopimuksen syntyminen tai sen kaatuminen vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin. Jos talouden suuntaa ei saada käännettyä, kärsivät siitä eniten ne, joilla on jo nyt vähiten.

Työmarkkinajärjestöjen arvion mukaan sopimuksen avulla voisi syntyä jopa 45 000 työpaikkaa. Jos sopimusta ei synny, riski työttömyyden kasvusta lisääntyy. Ottavatko työttömien puolesta puhuvat, mutta sopimuksen ulkopuolella jäävät liitot tästä vastuun? Tuskin.

Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas muistuttaa, että taloudessa on paljolti kyse psykologiasta. Jos sopimusta ei synny, negatiivisen kierteen syntyminen on hyvin mahdollista tai jopa todennäköistä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Seija Ilmakunnaksen mielestä yhteiskuntasopimuksessa on paljon pelissä poliittista ja työmarkkinajärjestöjen arvovaltaa. (IS 8.3.).

Suomen tilanne on niin vaikea, ettei pidä pohtia arvovaltakysymyksiä. Niiden pohtimisen sijaan on löydettävä yhteinen linja, jonka avulla Suomi saadaan uuteen nousuun.