Kansa ei kurjuuden jakamisesta innostu ‒ pallo on nyt puolueilla

Koulutus on suomalaisten mielestä kaikkein huonoin säästökohde. Kuva: Pekka Fali

Pääkirjoitus|Politiikka

13.11.202505:00

Pääkirjoitus

Niklas Holmberg

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) varoitti maanantaina Suomea julkisen talouden nopeasta heikkenemisestä. IMF:n uuden ennusteen perusteella Suomen julkisen talouden velka kasvaa viiden vuoden kuluessa 95 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valuuttarahaston näkemys on selvästi synkempi kuin valtiovarainministeriön.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen päättämät sopeutustoimet eivät ole riittäneet kääntämään Suomen talouden kurssia. Syynä on IMF:n mukaan olematon talouskasvu. Pääsyy huonoon suhdanteeseen on kansainvälisillä tapahtumilla, mutta hallituksen huonosti ajoitetut ja kohdennetut säästöpäätökset ovat osaltaan pahentaneet tilannetta.

Eduskuntaryhmät vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sopivat lokakuussa velkajarrusta, jonka tavoitteena on laskea Suomen julkisen velan taso ensin 60 prosenttiin ja myöhemmin 40 prosenttiin bruttokansantuotteesta. IMF:n ennusteen valossa tavoitteet vaikuttavat täysin utopistisilta.

Julkisen talouden korjaamiseen on karkeasti kolme keinoa. Verojen nostaminen, menojen leikkaaminen ja työnteon lisääminen. Kurjuuden jakaminen ei saa suurta suosiota kansalaisten parissa. MT:n kyselyn mukaan kaikkien menojen tasainen karsiminen juustohöylällä on suomalaisten suosituin vastaus julkisen velkaantumisen vähentämiseen. Vähiten halutaan leikata koulutuksesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tulos on osin ristiriitainen, koska juustohöylä leikkaa myös edellä mainituista.

Hieman kannatusta on verojen korottamisella ja eläkeiän nostolla 70 vuoteen. Ketään ei yllätä, että oikeistopuolueiden äänestäjät vierastavat verojen korottamista. Eläkeiän nostoa taas kannattavat ne joilla oma eläköityminen on kaukana tai jo tapahtunut.

Jos Suomen talous ei lähde kasvuun, ei velkasuhteen laskeminen ole käytännössä mahdollista. Velkajarrun tavoitteisiin pääseminen edellyttäisi reipasta, pitkään jatkuvaa kasvua. Siinäkin tapauksessa menoja pitäisi hillitä. Nyt puolueilla on mahdollisuus esittää omia keinojaan sekä kasvuun, että sopeutukseen. Velkajarru takaa sen, että keskustelu pysyy edes jotenkin samalla hehtaarilla.