Kauppa luo oman kuvansa ihan itse

Keskustelussa kauppatavoissa näyttää olevan vaikea päästä yhteisymmärrykseen. Mielipiteet ovat jakaantuneet kahteen leiriin. Toisessa ovat maataloustuottajat ja elintarvikkeita valmistavat yritykset ja toisessa leirissä kauppa.

Kiistan keskiössä on nyt maa- ja metsätalousministeriön valmistelema uusi elintarvikemarkkinalaki. Uuden lain tarkoituksena on parantaa elintarvikemarkkinoiden toimivuutta ja turvata ketjussa heikoimmassa asemassa olevien toimijoiden asemaa kitkemällä kaupasta kohtuuttomia ehtoja ja hyvän liiketavan vastaisia menettelyjä.

Esityksen kiistanalaisin kohta on kauppatapoja valvovan ruokavaltuutetun viran perustaminen.

Päivittäistavarakauppa ry (PTY) mielestä liika säätely haittaa kotimarkkinoita ja kilpailukykyä. Uuden säätelyn sijaan tuottavuutta ja kilpailukykyä pitäisi turvata purkamalla kaupan toimintaa rajoittavaa sääntelyä ja alentamalla kaupan kilpailukykyä haittaavaa välillistä verotusta.

PTY:n mielestä kaupan alaa koskeva sääntely on Suomessa jo nyt yksi OECD-maiden tiukimmista. Näin tiukka sääntely haittaa sekä kilpailua että kotimarkkinoiden kehitystä. Uudelle lainsäädännölle tai ruokavaltuutetulle ei kaupan mielestä ole tarvetta.

Uudesta elintarvikemarkkinalaista antamassaan lausunnossa PTY toteaa, että ehdotus keskittyy voimakkaasti kuvaamaan kaupan asemaa kielteisessä valossa. PTY:n mukaan laki saattaa jopa heikentää suomalaisen alkutuottajan asemaa. Lisäksi hallituksen esitys perustuu PTY:n mielestä vanhentuneisiin käsityksiin ruokaketjun sopimuskulttuurista.

PTY perustelee kantaansa pari vuotta sitten tehdyllä kauppatapaselvityksellä, jonka mukaan suuria ongelmia ketjun sopimussuhteissa ei ole. Jos ongelmia ilmenee, ne voidaan ratkaista alan itsesäätelyelimessä elintarvikealan kauppatapalautakunnassa.

Kaupan syytös siitä, että lakiesitys kuvaa kaupan asemaa kielteisessä valossa, on outo. Jos mitään ongelmia ei ole, uudesta lainsäädännöstä ei aiheudu kaupalle mitään ongelmia. Päinvastoin. Kauppa voi osoittaa, etteivät puheet epäreiluista kauppatavoista pidä paikkaansa.

Sen sijaan kieltämällä jyrkästi ongelmien olemassaolon ja vastustamalla kiivaasti ruokavaltuutetun virkaa, kauppa luo oman kuvansa ihan itse. Vaikka kauppoja on erilaisia, tällainen toiminta ei ainakaan vähennä epäluuloja kauppatapoja kohtaan.

Maaseudun Tulevaisuuden ZEF-tutkimusyrityksellä maaliskuussa teettämän, ruokayritysten johdolle osoitetun kyselyn mukaan suurin osa yrityksistä pitää uuttaa elintarvikemarkkinalakia ja ruokavaltuutettua tarpeellisina (MT 16.3.). Samansuuntainen tulos oli MT:n viime vuoden elokuussa teettämässä kyselyssä, jossa neljä viidestä elintarvikealan yrityksen johtajista piti kaupan kilpailutuskäytäntöjä epäreiluina. Yritykset eivät kuitenkaan uskalla puuttua ongelmiin.

Kauppatapaongelmat ovat kansainvälinen ilmiö. EU:n komissio julkaisi huhtikuussa direktiiviehdotuksen, jolla halutaan kitkeä epäreilut kauppatavat ruokaketjusta. Komission mukaan ruokaketju tarvitsee vahvan valvojan, jolla on laajemmat valtuudet kuin mitä Suomessa esitetään.

Vaikka kauppa vastustaa uutta säätelyä, kaupat ja muut ruokaa myyvät yritykset laativat itse sääntöjä, millaisilla tuotantotavoilla tuotettua ruokaa ne kelpuuttavat myyntiin. Siinä ei sinänsä ole moitittavaa, mutta ainakaan tuottajille maksettavissa hinnoissa vaatimukset eivät näy.

Ovatko ruokakauppiaiden oman kuvan kirkastamiseksi laaditut säännöt samanlaiset myös tuontiruuan kohdalla? Onko kaupalla mahdollisuutta ja resursseja valvoa, että kaikki myytävä ruoka täyttää samat tuotantovaatimukset?

Reilu ja luottamuksellinen kauppa edellyttää kaikille samanlaisia avoimia pelisääntöjä.