Euroepäilys nousi hallituksen pöytään

Eurojärjestelmän tulevaisuus alkaa nousta päivänpolitiikan isoksi huolenaiheeksi myös Suomessa.

Kreikan ensimmäinen tukipaketti ei vielä herättänyt huolta. Kun Irlanti vähän sen jälkeen joutui kriisiin, sekin hoidettiin varsin pienillä panostuksilla. Moni huokaisi helpotuksesta.

Kun Portugalin kupla puhkesi, alettiin epäillä jo vakavampaa kroonista sairautta. Portugalin tilanne vaikutti keskeisesti siihen, että eurokriittinen perussuomalaiset sai Suomen vaaleissa jytkyvoiton. Pääministeripuolue keskusta koki vastaavasti jytkytappion.

Nyt ollaan tultu siihen, että Espanjalta odotetaan avunpyyntöä, jota virallisten puheiden mukaan ei ole tulossa. Samaan aikaan puheet Kreikan kolmannen apupaketin ympärillä kovenevat. Euron edessä on valuuttaunionin kenties kovin koetus.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) kertoi vastikään, että Suomessa ollaan varautumassa euron hajoamiseen. Se ei tarkoita Tuomiojan mukaan sitä, että Suomi olisi lähdössä vaan varautumista mahdolliseen uuteen tilanteeseen. Tästä huolimatta ministeri Alexander Stubb (kok.) sai aiheen ryhtyä opastamaan ministeritoveriaan oikealle tielle.

Stubbin mukaan varautumispuheet ovat varomattomia. Stubb esiintyi suurlähettiläskokouksessa kuin lukkari Jukolan poikien koulussa ja käskytti suurlähettiläitä kertomaan, että ”Suomi on sataprosenttisesti sitoutunut euroon”.

Ulkopuoliselle voisi tulla äkkiä huvittunut olo Stubbin päsmäröintiä katsoessaan, ellei asia olisi todella vakava. Euron pysyminen koossa ei ole ollenkaan varmaa. Jokainen tietää silti, että Suomi ei ole se, joka euron hajottaa.

Presidentti Sauli Niinistö sanoi, että Suomella ei ole tässä tilanteessa varaa "varaa ylimieliseen pullistelupolitiikkaan sen paremmin kuin kynnysmattona olemiseen". ”Eikä tosiasioiden tunnustamisestakaan haittaa olisi”, presidentti heitti.

Niinistön arvio oli, että Euroopan asema ei ole enää entisensä. Tähän arvioon on helppo yhtyä.

Euroopan keskuspankin mukaan euro kestää Kreikan eron ilman, että järjestelmä romahtaa. Laskua tulee niille, jotka ovat panneet nimensä vekseliin, siis muille euromaille. Toinen kysymys on, miten Kreikka selviää sen jälkeen. Maassa voi syntyä totinen kaaos.

Keskustan uusi puheenjohtaja Juha Sipilä asetti työryhmän selvittämään tulevaisuuden vaihtoehtoja. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini puolestaan tekisi kaksi euroa, eteläisen ja pohjoisen.

Pohdintaa kannattaa jatkaa. Jos kaikki kriisimaat jättäisivät euron, pohjoiseen todella jäisi Saksan ympärille rakentuva valuuttaunioni. Suomelle tähän valuuttaan kuuluminen olisi vaatelias tehtävä. Pohjoinen euro olisi kova valuutta, joka vaatisi teräksistä kilpailukykyä. Toisaalta oma pehmeä valuutta voisi olla vielä huonompi vaihtoehto.

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz sanoi tällä viikolla, että Kreikan piikki on pantava kiinni. Demareista suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri puhui samaan suuntaan.

Puheenvuorot osoittavat, että hallituspuolueissakin on monenlaista pohdintaa. Irtiotot ”euro on ikuinen” -liturgiasta liittyvät varmasti myös lähestyviin kunnallisvaaleihin. Oppositiolle ja ennen muuta perussuomalaisille ei haluta antaa etuoikeutta eurokritiikkiin.

Kaiken keskellä Suomessa kannattaa pitää jäitä hatussa ja arvioida viileästi tulevia vaihtoehtoja. Mitään ei voida sulkea pois, ei myöskään sitä, että euro kestää. Olisi kuitenkin suurta varomattomuutta olla varautumatta muihin vaihtoehtoihin.

Eurolle voi käydä kuin Berliinin muurille, yhtenä päivänä sitä ei enää olekaan. On parempi, että siihen varaudutaan kuin että kaikki tulee tilaamatta ja yllättäen.