Kuinka kansakunta kohtaa taantuman?

Talouden merkit Euroopassa ja maailmalla ennustavat vaikeita aikoja. Luottamus velkamaihin ja niitä rahoittaneisiin pankkeihin horjuu pahasti. Sen seurauksena on arvailtu jopa euron ja nykyisenkaltaisen EU:n loppua.

Paitsi EU:ssa, myös jokaisessa jäsenmaassa päättäjät joutuvat varautumaan talouden pettämiseen. Ministeriöiden kabineteissa suunnitellaan leikkauslistoja ja veronkannon tiukennuksia. Euroalueen velkakriisiä pelätään markkinoilla yleisesti.

Paljon on puhuttu siitä, onko suomalaisten päättäjien kriisitietoisuus riittävää. Myös työmarkkinaosapuolilta odotetaan vakautta lisäävää yhteistyötä.

Politiikan ja talouden päättäjät eivät kuitenkaan ole mahdollisen taantuman suurimpia kärsijöitä. Työttömyyden, palvelujen karsimisen ja kiristyvän verotuksen kohtaavat tavalliset suomalaiset.

On selvää, ettei vuoden 2008 taantuman kaltaiseen elvytykseen ole varaa. Vaikka Suomen talous on pyörinyt, on valtio joutunut ottamaan vuosittain miljarditolkulla velkaa. Se tie on kuljettu loppuun.

Tilanne alkaa käytännössä muistuttaa 1990-luvun lamaa. Kaikista vaikeuksista huolimatta lama myös yhdisti suomalaisia. Se herätti henkiin kadonnutta talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä.

Suomi teki nöyrästi töitä velkojen maksamiseksi ja uuden nousun löytämiseksi. Lama jätti kuitenkin yhä näkyvät jälkensä.

Taantumille on tyypillistä, että ne kohtelevat eri kansalaisryhmiä hyvin eri tavoin. Taantuman olot jakavat helposti kansaa.

Jyrkin ero on työllisten ja työnsä menettävien välillä. Korkojen mahdollinen nousu ja asuntomarkkinoiden häiriöt voivat kurittaa asuntovelallisia.

Jos julkinen talous pettää, ovat tulonsiirroista ja palveluista riippuvaiset lujilla. Tällaisen tilanteen seuraukset näkyvät nyt Kreikassa, jossa esimerkiksi lääkkeiden saanti on joutumassa vaikeuksiin.

Jos Euroopan talouden kauhuskenaariot käyvät toteen, on Suomen kannalta erittäin merkittävää, kuinka yhtenäisenä kansakunta pystyy vaikeudet kohtaamaan.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvinvointierot ovat Suomessa kasvaneet talouden nousukaudella tuntuvasti. On suuri joukko ihmisiä, joiden kokemus osallisuudesta suomalaiseen yhteiskuntaan on käynyt ohueksi.

Tämä osattomuuden kokemus purkautui kevään eduskuntavaaleissa protestina, joka vaihtoi suuren osan kansanedustajista ja nosti perussuomalaiset suurpuolueeksi. Moni kommentaattori iloitsi, että suomalaiset eivät protestoi mellakoimalla vaan äänestämällä.

Hyvä näin, mutta ratkaisevaksi jää, kuinka äänestämällä annettu protesti vaikuttaa. Tätä vastuuta päättäjät eivät voi välttää, ja erityisesti se velvoittaa perussuomalaisia.

Suomen taloudellinen asema on edelleen vahva verrattuna moniin muihin EU-maihin. Taantumaa se ei silti kestä ilman tuntuvia vaikutuksia tavallisten suomalaisten arkeen.

Talouden uhkien tiedostamisen lisäksi paras tapa varautua vaikeisiin aikoihin olisi kansakunnan yhtenäisyyden vaaliminen. Tässä avainasemassa ovat sekä poliittiset päättäjät että työmarkkinaosapuolet.

Asenteet ja puheet poliittisen kentän äärilaidoilla kovenevat. Jos ne saavat kaikua ilman vastausta, tulos voi olla pelottava.

Vastakkainasettelun ja kapinahengen sijasta Suomi tarvitsee talkoohenkeä, anarkian sijasta yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Niiden avulla myös mahdollinen taantuma on selätettävissä.