Ilmastokokous meni metsään

Viime sunnuntaina Etelä-Afrikan Durbanissa päättynyt ilmastokokous ylitti ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan kaikki odotukset. Niinistön mielestä kokouksen saavutukset olivat historiallisia.

Ympäristöministeri jää näkemyksensä kanssa kuitenkin yksin. Siinä hän on kuitenkin oikeassa, että kokous ylitti odotukset, mutta ei positiivisessa mielessä.

Kokouksessa saatiin sovittua, että Kioton sopimusta jatketaan ja että tulevaisuudessa sovitaan sitten laajemmasta sopimuksesta. Periaatteessa tulevaisuudessa sovitaan ehkä siitä, että aiemmin sovitut päästöjen vähennykset otetaan joskus tulevaisuudessa käyttöön.

Ilmastokokouksen päätös muistuttaa huomattavasti EU:n yrityksiä padota päälle tulvivaa talouskriisiä. Kriisikokouksissa on päätetty, että tulevaisuudessa ryhdytään noudattamaan jo 1990-luvulla sovittuja vakaussopimuksen sääntöjä.

Kioton sopimuksen jatkamista on vaikea pitää suurena saavutuksena, koska sen piirissä on vain 15 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.

Alkuperäisen, vuonna 1997 sovitun sopimuksen piirissä oli sentään päästöistä 55 prosenttia, vaikka Yhdysvallat, Kiina ja Intia jättäytyivät ulkopuolelle. Nyt myös aikaisemmin Kioton sopimuksen hyväksyneistä maista Japani, Venäjä ja Kanada jättäytyivät ulkopuolelle.

Suomi ajoi kokouksessa Niinistön määritelmän mukaan tiukasti muun muassa metsämaan kannalta oikeudenmukaisia hiilinielun laskentasääntöjä. Niinistön mielestä Suomi saikin kokouksessa hyvää palautetta aktiivisesta otteesta ilmastoneuvotteluissa.

Kiitoksen asteelle saavutukset metsän hiilinielun oikeudenmukaisesta laskusäännöstä jäivätkin. Tuloksena oli, että vuodesta 2013 lähtien Suomen metsien hiilinielu muuttuukin päästöksi. Näin siitä huolimatta, että myös EU oli Suomen kannalla.

Lopputulos on nyt kuitenkin se, että tulevaisuudessa Suomi voi joutua maksamaan päästömaksua, jos metsäpinta-ala supistuu. Sillä ei enää ole merkitystä, että metsien kasvava kokonaispuuston määrä sitoo moninkertaisesti pinta-alan supistumisesta aiheutuvat päästöt. Loppulasku saattaa nousta kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on oikeassa, ettei tällaisella touhulla ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden ja maalaisjärjen kanssa.

Ympäristöneuvos Jaakko Ojala totesi Ylen uutisille, että Suomi on ainoa teollisuusmaa, jolle metsien kyvyllä sitoa hiilidioksidia on laskennallista merkitystä. Laskennallisen merkityksen lisäksi pitäisi tunnustaa se tosiasia, että kasvava metsä sitoo hiilidioksidia ihan oikeasti. Ilmaston kannalta olisi kaikkien etu, että maailman metsiä hoidettaisiin yhtä hyvin kuin Suomessa.

Niinistö perustelee käsittämätöntä päätöstä sillä, että asiaa valmistelleen työryhmän puheenjohtaja kieltäytyi hyväksymästä metsäkadon kompensointia metsien hiilinielulla. Jos Suomi ja EU olisivat pitäneet kiinni mielipiteestään olisi koko ilmastoratkaisu saattanut vaarantua.

Jokin raja pitäisi kuitenkin olla siinä, mihin asti taivutaan. Kuinka yhden työryhmän puheenjohtaja voi jyrätä ilmastonkin kannalta myönteisen kannan?

Durbanin ilmastokokouksen onnistumiseksi Niinistö laskee myös sen, että kokouksessa sovittiin tiekartasta, jonka mukaan maailman ilmastopolitiikkaa tulevaisuudessa linjataan. Suomen osalta tämä kartta on kuitenkin viemässä pahan kerran metsään. Hyvästä metsänhoidosta pitäisi rangaistuksen sijaan palkita.