Rakentamisen sukellus iskee hallituksen talouspolitiikan kohti kanveesia

Kuva: Timo Filpus

Viime päivien uutiset rakennusalalta huolestuttavat kaikkia. Erityisen pahasti konkurssit ja rakentamisen äkillinen romahtaminen kohdistuvat pääministeri Petteri Orpon (kok,) hallitukseen, jonka talouspoliittinen liikkumavara on muutenkin velan varassa.

Koko alkuvuoden ajan erityisesti pääkaupunkiseutua vaivannutta asuntokaupan alamäkeä on yritetty puhumalla elvyttää. Kiinteistövälittäjät ja rakennusyritykset ovat ennakoineet tai ainakin toivoneet käännettä tapahtuvaksi.

Sitä ei ole näkynyt. Päinvastoin hinnat ovat jatkaneet laskuaan ja tiedot isojen rakentajien konkursseista ja vaikeuksista ovat vain omiaan syventämään alkanutta kierrettä.

Syynä on erityisesti pääkaupunkiseudulle syntynyt asuntokupla, jonka kohonneet korot ja samaan aikaan villinä laukkava inflaatio ovat puhkaisseet.

Monen tavallisen palkansaajan ansiot eivät ole enää aikoihin riittäneet asumiseen pääkaupunkiseudulla. Kun kansalaisten ostovoima nyt laskee, myös asuntojen hinnat ja vuokrat joustavat kysynnän mukaan.

On myös mahdollista, ettei entinen aika enää palaa.

Kun työntekijät ovat päässeet isompien ja edullisempien asuntojen pariin muualla ja käyttävät etätyömahdollisuuksia hyväkseen, metropolialueen asuntojen hinnat voisivat parhaassa tapauksessa asettua nykyistä maltillisemmiksi.

Tätä kannattaisi hallituksenkin asunto- ja aluepolitiikassaan edistää. Tähän sillä voisi olla myös varaa.

Perinteiseen elvytykseen ja asuntorakentamisen tukemiseen velkaantumisen taittamiseen sitoutunella hallituksella sen sijaan ei käytännössä rahaa ole.

Vaikka rakennusuhdanteen äkillinen sukellus onkin isku hallituksen palleaan, uutta ilmaa Orpon joukkueen pitää nopeasti jostakin saada.

Rakentaminen on matalasuhdannealana hallitukselle erityisen hankala, koska sen työllistävyys on huomattavan suuri.

Kun hallitus joutuu nyt pohtimaan elvytystä, sen kannattaa erityisen tarkasti laskea mihin investointinsa suuntaa.

Onko 20 minuutin ajansäästö Turun ja Helsingin välisessä raideliikenteessä niin tärkeä, että siihen kannattaa sijoittaa miljardeja euroja.

Kannattaisiko nämä rahat sijoittaa vaikka Itä-Suomeen, joka joka tapauksessa on ottanut meillä eniten osumaa Venäjän sodan aiheuttamista taloudellisista menetyksistä.

Vai kannattaako panostuksia suunnata vihreään siirtymään, joka työllistää tällä erää hienosti maakunnissa ja on lisäksi ekologisesti perusteltua.

Valitettavan osuva kysymys on myös, mihin hallituksella yleensä on varaa, jos se aikoo talouspoliittisista lupauksistaan pitää kiinni.

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) asema tulevassa budjettiriihessä on tukala. Nordea ennusti keskiviikkona Suomen talouskasvun jäävän tänä ja ensi vuonna nollaan.

Kun alkuvuonna kuitenkin talous oli kasvussa, se tarkoittaa taantuman syvenemistä loppuvuonna.

Monelle tulevat jo mieleen 1990-luvun laman muistot, jolloin talous sakkasi rajusti, työttömyys kasvoi, rakennusliikkeet kaatuivat, pankit olivat veronmaksajien varassa ja korot kohosivat lähelle 20 prosenttia.

Nyt tällä tiellä ei vielä olla, mutta kansa ja valtio köyhtyvät parhaillaan kovaa vauhtia.

Erityisesti sote-menojen kasvu on osoittautumassa talouden taantuman ohella merkittäväksi riskiksi.

Kaikesta huolimatta hallituksen on kyettävä jatkamaan työmarkkinauudistuksiaan, jolla ekologista talouskasvua voitaisiin vahvistaa ja velkaantumista hidastaa.

Velan taittamisen laskuun hallitus joutuu unohtamaan, niin paha talouden kurimus on edessä.

Opposition pilkka ja vaalilupauksista muistuttaminen on nyt vain kestettävä ja odotettava vientimarkkinoiden elpymistä.

Ennen sitä ei helpotusta tule.