Omavaraisuus tuotannossa auttaa myös sähkökriisissä
Sähkön hintakriisi on osoittanut, kuinka tärkeää on, etteivät kaikki kunnat ole myyneet omia sähkölaitoksiaan, vaikka isoja paineita siihen on ollut. Monissa kunnissa loppui keskustelu sähköyhtiön myynnistä ainakin toistaiseksi.Sähkön kuluttajahintojen yllättävä karkaaminen käsistä sai hallituksen toimimaan. Sähkökriisin enteet olivat nähtävillä jo kuukausia, siitä huolimatta hallituksen päätös tehtiin vasta aivan pakottavan tilanteen edessä. Päätöstä edelsi poikkeuksellinen näytelmä.
Pääministeripuolue SDP esitti yllättäen eduskunnassa 20 sentin hintakattoa kilowattitunnille. Esitys yllätti muut hallituspuolueet. Samalla hallituksen pelisäätöjä korostanut pääministeripuolue veti maton alta kuluttajahintojen alentamista valmistelleelta elinkeinoministeri Mika Lintilältä (kesk.). Hintakattoa tuskin saadaan nopeasti käyttöön, mutta muista toimista hallitus sai päätöksiä aikaan harvinaisen nopeasti.
Sähkön raju hinnannousu on tehnyt sähköpörssistä tunnetun. Aikaisemmin se oli vain alan ammattilaisten ja asiasta kiinnostuneiden harvojen kuluttajien seuraama asia. Moni kuluttaja onkin vaihtanut pörssisähköön, vaikka pörssihinnat vaihtelevat miinukselta yli 60 senttiin kilowattitunnilta. Eilen pörssisähkön hinta vaihteli 0,55–17,68 senttiä/kilowattitunti.
Hajautettu ja eri tuotantotavoilla toimiva sähköntuotanto lisää koko alan kriisinkestävyyttä.
Suomessa ei ole käytössä Ruotsin ja Norjan tapaista alueellista sähkön hinnoittelua, mutta nyt alueelliset erot sähkön kuluttajahinnoissa ovat meilläkin nousseet korostuneesti esiin.
Ministeri Lintilä on vedonnut useaan kertaan kunnallisiin sähkölaitoksiin, että ne pitäisivät sähkön kuluttajahinnat mahdollisimman alhaisina. Osa sähköyhtiöistä on näin myös tehnyt.
Isona syynä sähkön hintaeroihin on kunnallisten ja alueellisten energiayhtiöiden omavaraisuus sähkön tuotannossa. Kuntien omistamilla laitoksilla on valta itse päättää, mihin hintaan ne sähköä myyvät. Yhtiöt, joilla on omaa sähköntuotantoa pystyvät myymään sähköä huomattavasti alle korkeimpien sähköpörssin hintojen. Viime kädessä hinnoista päättävät kuntien valtuustot.
Esimerkiksi Kokkolan Energia otti lokakuussa käyttöön oman hintakaton. Sen mukaan sähkön hinta ilman arvonlisäveroa on enintään 16 snt/kWh. Seinäjoen Energian toistaiseksi voimassa oleva sopimuksen hinta on 13,57 snt/kWh. Pietarsaarelainen Herrfors myy vanhoille asiakkailleen toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella sähköä 8,03 sentillä kilowattitunnilta. Lisäksi yhtiö tarjoaa uusille, Herrforsin verkkoalueella olevilla asiakkaille toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta 17,74 sentillä. (STT 22.12.)
Helsingin kaupungin energialaitos Helen tarjoaa nykyisille asiakkailleen puolen vuoden määräaikaista sopimusta, jonka perushinta on 20 snt/kWh. Tässä sopimuksessa hinta joustaa hieman ylös tai alas kulutuksen ajoituksen mukaan. Sopimusta ei ole rajattu vain helsinkiläisille, vaan se on tarjolla myös Helenin jakeluverkon ulkopuolisille asiakkaille.
Kohtuullisen hinnan tekee mahdolliseksi se, etteivät yhtiöt ole pörssisähkön varassa, vaan niillä on omaa sähköntuotantoa. Vahvasti pörssisähkön varassa olevat yhtiöt eivät voi ottaa hinnoittelussa suuria riskejä. Jos yhtiö ostaa valtaosan sähköstään markkinoilta, sillä on rajallisesti liikkumavaraa hintojen ja sopimusten osalta.
Sähkön hintakriisi on osoittanut, kuinka tärkeää on, etteivät kaikki kunnat ole myyneet omia sähkölaitoksiaan, vaikka isoja paineita siihen on ollut. Monissa kunnissa loppui keskustelu sähköyhtiön myynnistä ainakin toistaiseksi.
Omavarainen tuotanto ei ole täysin markkinoiden armoilla. Vaikka isoja voimaloita tarvitaan, lisää hajautettu ja erilaisilla tavoilla toimiva sähköntuotanto koko alan kriisinkestävyyttä. Mahdollisimman suuri omavaraisuus ruuassa, energiassa ja turvallisuudessa on tehokas vakuutus pahojen päivien varalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




