Suomi etsii paikkaansa uudessa Euroopassa

Viikonloppuna paljastuneet venäläisjoukkojen jälkeensä jättämät tuhot ovat hätkäyttäneet koko läntistä maailmaa. Myös Suomessa viitteet sotarikosten kohdistumisesta siviiliväestöön on tuomittu tuoreeltaan. Presidentti Sauli Niinistö julkaisi yhdessä eduskuntapuolueiden johtajien kanssa poikkeuksellisen yhteislausunnon, jossa vaadittiin oikeutta sotarikosten kohteeksi joutuneille.

Vaikka venäläisten tapa käydä sotaa on tuttua jo Syyrian Alepposta tai Tshetseniasta, ukrainalaisten siviilien kiusaaminen ja tappaminen tuo asian vieläkin lähemmäksi suomalaisia.

Suurvaltana itseään pitävä Venäjä kohdistaa nyt epäinhimillisiä toimia veljeskansaansa kohtaan Euroopassa. Jo Venäjän käsittämätön hyökkäys naapurimaahansa horjutti eurooppalaisten kokemaa turvallisuutta. Butshan verilöyly avasi silmät vielä pahemmalle ihmiskuvalle, jossa järjetön raakuus on etualalla.

Samalla on muistettava, että Euroopan unionin jäsenyyttä turhaan hakenut Ukraina on jätetty läntisen yhteisön ulkopuolelle. Asetoimitukset ja humanitääriset avustukset auttavat, mutta Venäjän seuraavien toimien osalta niitäkin on lännen pakko lisätä.

Eurooppa ei ole enää entisensä. EU ja läntinen yhteisö joutuvat etsimään uutta tapaa käsitellä valtiota, jonka luotettavuus sopimuskumppanina, YK:n peruskirjan allekirjoittajana ja kansainvälisen yhteisön jäsenenä on hävinnyt.

Euroopan unionin on pakko kiristää entisestään Venäjän vastaisia pakotteita. Energiariippuvuudesta irti pääseminen on monille eurooppalaisille maille hankala, mutta pakon edessä tehtävä suoritus.

Tähän asti länsi on ollut yhtenäinen, mutta mahdotonta Euroopan unioninkaan rakoileminen ei ole. Unkarissa viikonloppuna vaalit voittanut Viktor Orban lienee unionin heikoin lenkki.

Unionin isot jäsenmaat, pohjoiset valtiot sekä Yhdysvallat ja Iso-Britannia pysyvät todennäköisesti ruodussa, kun uutta maailmanjärjestystä parhaillaan rakennetaan.

Tässä tilanteessa myös Suomi joutuu etsimään paikkansa uudessa Euroopassa. Keskustelu kiteytyy tällä hetkellä Nato-jäsenyyteen, jossa perinteiset puolueet sosialidemokraatit ja keskusta etsivät nyt uutta linjaa.

Molemmilla puolueilla on johdossa uuden sukupolven vaikuttajat.

Demarien Sanna Marin, 36 vie puoluettaan irti presidentti Tarja Halosen ja aiemman ministerin Erkki Tuomiojan perinnöstä, jossa Venäjän on suhtauduttu nykykäsityksen mukaan hyvinkin naiivisti ja sinisilmäisesti.

Keskustan Annika Saarikko, 38, haluaa puolestaan karistaa olkapäiltään puolueensa aiemman ulkopolitiikan opit. Presidentti Urho Kekkosen ajan suorituksilla on nyt vaikea edetä mihinkään suuntaan.

Selvää päätöstä perinteisten puolueiden Nato-kannasta ei vielä ole, mutta jäsenyyden suuntaan askeleet vievät.

Jos Suomi Nato-hakemuksen taakse päätyy, eduskunnan kannan pitäisi olla huomattavan yhtenäinen. Vaikein tilanne on Vasemmistoliiton puheenjohtajalla Li Andersonilla, 34, jonka ryhmässä Nato-kriittisyys on suurinta. Kokoomuksen, vihreiden ja jopa perussuomalaisten osalta sotilasliiton kannatus on vahvaa.

Silti Nato-jäsenyys ei ole ainoa asia, jota Suomen pitää nyt pohtia. EU:n yhtenäisyys vaatii myös Suomelta toimia, joita ei vielä edes ole mahdollista nähdä. Myös rajanaapuruus Venäjän kanssa ei ole mihinkään hävinnyt. Tätäkin suhdetta joudutaan hoitamaan, vaikka juuri nyt kukaan ei tiedä, miten.

Nuori sukupolvi ratkaisee nyt Suomen suhdetta Venäjään.