50 hehtaarin raja on mielivaltaa – näinkö hallitus keskittää aurinkovoimalatkin?
Energiajärjestelmä siirtyy vääjäämättä hajautettuun malliin. Sitä on turha jarruttaa huonolla sääntelyllä.
Heinnevan aurinkopuisto Lapualla on yksi Suomen suurimmista. Kuva: Johannes Tervo18.2.202605:30
Hallitus on kevään aikana antamassa esityksen alueidenkäyttölain uudistamisesta. Käytännössä kyse on kaavoituksesta. Ehdotus sisältää monia myönteisiä, maanomistajan asemaa vahvistavia muutoksia, mutta mahdollistaisi edelleen niin sanotun harmaan suojelun kaavoittajan päätöksillä. Eniten keskustelua ja poliittista vääntöä ovat kuitenkin aiheuttaneet tuulivoiman suojaetäisyydet ja aurinkovoimaloiden kaavoituspakko.
Perussuomalaiset on pyrkinyt jo pitkään profiloitumaan tuulivoiman vastustajien äänenä. Melu- ja maisemahaitat ovat aiheuttaneet keskustelua niin pitkään kuin voimaloita on rakennettu. Hallituksessa kiistaa on ollut etenkin perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä. Marraskuussa hallituspuolueet sopivat kiistansa. Tuulivoiman suojaetäisyys määriteltiin 1,25 kilometriin ja aurinkovoimaloiden kaavoituspakko 50 hehtaariin. Monet hankkeet asettuvat nykyisin juuri 50–100 hehtaarin kokoluokkaan.
Aurinkovoimalat ovat jääneet tuulivoimakiistelyssä sivuosaan, vaikka naapurikiistoja on niidenkin ympärillä nähty. Moni on myös aiheesta huolissaan ruokaturvasta, jos parhaita peltoaukeita peitetään kennoilla. Toistaiseksi viljasta on kuitenkin ollut enemmänkin ylitarjontaa kuin pulaa.
Aurinkovoimahankkeita on alan etujärjestön Suomen uusiutuvat ry:n mukaan suunnittelussa yli 26 000 megawattia. Peltoja voisi suurimpien arvioiden mukaan jäädä paneelien alle 15 000 hehtaaria, mikä on reilu puoli prosenttia Suomen peltopinta-alasta. Kokonaismäärä ei vielä hetkauta ruuantuotantoa, mutta sijainnilla on toki merkitystä. Järkevintä olisi rakentaa paneeleja heikkotuottoisille peltolohkoille.
Byrokratian ja sääntelyn lisääminen ei pitänyt olla hallituksen tavoitteena
Hallituksen ehdottama 50 hehtaarin kaavoitusraja tuntuu mielivaltaiselta. Se uhkaa pysäyttää Ylen mukaan jopa toistasataa suunniteltua aurinkovoimahanketta. Käytännössä raja hidastaisi tai estäisi kokonaan pienempien, muutaman kymmenen hehtaarin aurinkovoimaloiden rakentamisen. Tähän asti kunnat ovat voineet vapaammin ja kevyemmällä valmistelulla myöntää rakentamislupia voimaloille.
Suurten yksiköiden suosimista on vaikea ymmärtää. Moni maanomistaja menettää mahdollisuuden aurinkovoimala-alueen vuokraamiseen, ja moni kunta jää ilman voimaloiden kiinteistöverotuloja. Byrokratian ja sääntelyn lisääminen ei pitänyt olla hallituksen tavoitteena.
Maailman myllerryksestä huolimatta vihreä siirtymä etenee Suomessa vauhdilla. Maaseudun maisemaan on viime vuosina ilmestynyt tuulimyllyjen ja aurinkopaneelien lisäksi myös akkukontteja.
MT kertoi edelliskesänä ranskalaisen NW Groupin haalivan tontteja ympäri Suomea. Nyt yhtiö kertoo Helsingin Sanomissa rakentaneensa jo 200 akkuyksikköä eri puolille maata. Puolet on vielä tulossa lisää.
Akkubisnes perustuu sähkön hintavaihtelulla tienaamiseen. Halpaa sähköä ladataan ja kallista myydään. Yhtälö hyödyttää kuitenkin kaikkia sähkönkäyttäjiä, kun piikkejä saadaan tasattua. HS:n mukaan akkuja on muutaman vuoden päästä jo Olkiluodon kolmosreaktorin tehoa vastaava määrä.
Uusiutuvassa energiassa on omat ongelmansa. Rahakkaat hankkeet saattavat myös herättää kateutta. Alan taloudellinen kannattavuus ei ole kiveen hakattu, ja ylilyöntejäkin varmasti tulee.
Kokonaisuutena käynnissä on kuitenkin siirtymä keskitetystä energiantuotannosta hajautettuun. Se tuo maaseudulle uusia ansaintamahdollisuuksia ja parantaa energiajakelun turvallisuutta kriisiolosuhteissa.
Energian hinnan halventuminen on myös nopein tapa parantaa Suomen ja Euroopan teollista kilpailukykyä. Selvää on, että se ei saa tapahtua ruokaturvan kustannuksella.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
