Teollisuuspolitiikan aika ei ole ohi

Suomen valtion ja saksalaisen telakkayhtiön Meyer Werftin maanantaina julkistama telakkakauppa on monella tavalla myönteinen uutinen. Valtio osti yhdessä Meyerin kanssa korelaisomisteiselta STX Finlandilta Turun telakan.

Ilman kauppaa telakka olisi todennäköisesti lakkautettu, koska sen tappioputki on jatkunut jo seitsemän vuotta eikä uusista tilauksista ollut tietoa.

Vaikka Suomen omistus Teollisuussijoituksen kautta on ”vain” 30 prosenttia, merkitsee kauppa valtion aktiivisuuden lisääntymistä teollisuuspolitiikassa.

Telakkapäätös on näinä vaikeina aikoina positiivinen viesti paitsi Turun seudulle, myös koko Suomen vientiteollisuudelle.

Suomalaisella telakkateollisuudella ja alan osaamisella on pitkät perinteet. Niiden säilyminen on ollut pitkään vaakalaudalla. Kaupan seurauksena ala sai ainakin aikaa todistaa kilpailukykynsä. Vahvojen omistajien suojissa siihen on hyvät mahdollisuudet.

Kaupan yhteydessä kerrottiin kahdesta risteilijätilauksesta. Niiden arvo on noin miljardi euroa ja työllisyysvaikutus 12 000 henkilötyövuotta. Tilauksen liittyy myös optio kahdesta muusta risteilijästä.

Tilaukset ovat erittäin tärkeitä työllisyyden lisäksi myös viennille, koska Suomessa tarvitaan kipeästi investointeja vientiteollisuuteen. Turun telakan osalta näitä investointeja tuskin olisi tullut, ellei valtio olisi lähtenyt hankkeeseen mukaan.

Valtion 30 prosentin lisäksi yksityinen saksalainen telakkayhtiö sijoittaa 70 prosenttia sekä kauppahintaan että pääomittamiseen.

Telakkakauppaa on hiottu jo marraskuusta lähtien. Se saattoi olla osasyynä siihen, ettei Suomen hallitus myöntänyt korealaiselle STX Finlandille joulukuussa 50 miljoonan euron pääomalainaa. Päätöksen seurauksena risteilijätilaus meni Ranskaan.

Vielä runsas puoli vuotta sitten kauppa- ja teollisuusministeri Jan Vapaavuori (kok.) kirjoitti blogissaan, ettei valtio tue kannattamatonta liiketoimintaa eikä valtio ryhdy yrittäjäksi. Vapaavuoren mukaan kestävä kasvu ei voi perustua kuin kannattaviin yksityisiin yrityksiin.

Päätös jättää korealaisomisteinen telakka ilman valtion pääomalainaa oli erittäin kova paikka silloiselle valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle (sd.). Urpilainen joutui selittelemään puolueensa kannattajille, miksi perinteisen teollisuuden tukeminen ei kiinnosta.

Jos telakkakauppa olisi toteutunut jo keväällä, on hyvin todennäköistä, että Urpilainen olisi edelleen puolueensa puheenjohtaja ja valtiovarainministeri. Pääministerin nimi saattaisi olla Vapaavuori.

Valtion ja Teollisuussijoituksen rooli telakkakaupassa on juuri sellainen kuin pitääkin. Autetaan vaikeuksissa oleva yritys pahimman yli yhdessä yksityisen pääoman kanssa. Omistuksesta ollaan valmiita luopumaan, kun tilanne paranee. Kauppa on samalla osoitus, että valtio voi myös ostaa ja sijoittaa eikä vain myydä tuottavaa yritystoimintaa.

Myönteiset yritysuutiset ovat viime aikoina olleet vähissä. Niitä on nyt julkaistun telakkakaupan ja laivatilaisten lisäksi kuulunut oikeastaan vain metsäteollisuudesta. Metsäteollisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, koska biotalous on maailmanlaajuisesti erittäin nopeasti kasvava ala.

Valtion telakkateollisuuteen tekemän sijoituksen kaltaisia tekoja tarvitaankin myös biotaloudessa. Vaikeassa taloustilanteessa yhteisiä varoja pitää käyttää kohteisiin, jotka edistävät tuotannollista toimintaa, työllisyyttä ja vientiä.