Työmarkkinoiden kannettava vastuu

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ilmoitti viime viikolla, ettei se tee enää meneillään olevien yhteiskuntasopimusneuvottelujen jälkeen keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja. EK:n halu liittokohtaisiin sopimuksiin ei ole yllätys, koska tämä on ollut työn­antajaliiton tavoite jo pitkään.

Huolimatta siitä, että EK on ollut jo vuosia vastahakoinen keskitettyjen työmarkkinasopimusten tekemiseen, on keskitettyjä ratkaisuja tehty eri nimillä. EK päätti jo vuonna 2007, ettei keskitettyjä ratkaisuja enää tehdä. Sen jälkeen niitä on tehty kaksi. Nyt EK näyttää olevan tosissaan, koska keskitetyistä ratkaisuista kieltäytyminen kirjattiin liiton sääntöihin.

EK:n päätöksen ajankohtaa voi pitää ainakin jossain määrin harkitsemattomana, koska työmarkkinajärjestöt neuvottelevat parhaillaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajamasta yhteiskunta­sopimuksesta.

Työtekijäjärjestön vastausta ei tarvinnutkaan pitkään odotella. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT sanoutui lopullisesti irti keskitetystä yhteiskuntasopimuksesta. EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen mielestä yhteiskuntasopimusta ei synny ilman, että kaikki SAK:n jäsenliitot ovat sataprosenttisesti sen takana.

AKT tunnetaan ärhäkkänä ja lakko­herkkänä liittona. Liitto on muun muassa luvannut tukea meneillään olevaa Postin työtaistelua. Perjantaina AKT ilmoitti laajentavansa Posti- ja logistiikka-alan unionin lakon tukitoimia.

Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat yhteiskuntasopimuksesta jo kolmatta kertaa. Viime keväänä hallitustunnustelijaksi valittu Sipilä yritti saada sopimusta aikaan jo ennen varsinaisia hallitusneuvotteluja. Yritys kaadettiin alkumetreillä. Valmista ei tullut myöskään alkusyksystä käydyissä neuvotteluissa.

Nyt neuvotteluja vauhdittavat hallituksen pakkolaeiksi nimetyt lakiesitykset, joiden tavoitteena on muun muassa lisätä paikallista sopimista. Työntekijäjärjestöjä hiertävät hallituksen esityksessä lomarahojen leikkaus, sairausajan palkan poistaminen ensimmäiseltä sairauspäivältä sekä vuosilomien lyhentäminen.

Pääministeri Sipilä on luvannut, että hallitus vetää esityksensä takaisin, jos työmarkkinaosapuolet pääsevät omissa neuvotteluissa sopuun keinoista, joilla Suomen kilpailukykyä pystytään parantamaan. Vaikka neuvottelut ovat sujuneet tähän saakka hyvässä hengessä ja aikaa sopimiseen on helmikuun loppuun saakka, niin sopimuksen syntyminen on vielä monen mutkan takana.

Suomen on tavalla tai toisella kyettävä parantamaan kilpailukykyä. Toiveista huolimatta talous ei ole lähtenyt kasvuun, vaan Suomen talouskasvu on nyt EU-maiden hitainta. Julkinen talous velkaantuu edelleen vauhdilla. Viime viikolla valtion velka ylitti sata miljardia euroa ja työttömyys lisääntyy.

Tällaisessa tilanteessa meillä ei ole varaa levottomuuksiin työmarkkinoilla. Nokittelun ja lakkoilun sijaan nyt tarvitaan päätöksiä, jotka mahdollistavat kilpailukyvyn parantamisen.

Työmarkkinajärjestöille on monta kertaa tarjottu mahdollisuutta sopia keskenään, miten hallituksen tavoittelema kilpailukykyloikka pystytään tekemään. Ellei sopua löydy, hallitus tekee tarvittavat päätökset. Hallituksen lääkkeet ovat kovia, mutta tautikin on vakava.

Huolimatta siitä pääsevätkö työmarkkinajärjestöt sopuun vai viekö hallitus pakkolait läpi, pitää mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen vahvistaa. Ilman menestyviä ja kasvavia yrityksiä uusia työpaikkoja ei Suomeen synny.

Suomi on menestynyt kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa hyvin. Kilpailukykyä ei ole kuitenkaan pystytty hyödyntämään. Tarvitaan yhteistä halua kääntää Suomen suunta nousuun ja palauttaa luottamus itsemme.

Lähiviikot näyttävät, löytyykö työmarkkinajärjestöiltä vastuullisuutta ja kykyä tehdä päätöksiä.