Suuri koko ei yksin takaa sote-palvelujen tehokkuutta

Hyvinvointialueet ovat hakeneet säästöjä esimerkiksi vähentämällä perusterveydenhuollon toimipaikkoja. Tämä lisää jatkossa erittäin kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta. Kuva: Timo Filpus

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta (sote) yritettiin tehdä ainakin 15 vuotta ja siihen osallistuivat kaikki eduskuntapuolueet vuorollaan. Vaikka lähes kaikki olivat uudistuksen tarpeesta yhtä mieltä, kaatui uudistus puolueiden erimielisyyden lisäksi myös muun muassa perustuslakivaliokunnassa.

Viime vaalikaudella uudistus saatiin viimein runnottua kasaan. Kun vastuu sote- ja pelastustoimien järjestämisestä siirtyi hyvinvointialueille viime vuoden alussa, silloin mittava uudistustyö vasta alkoi.

Hyvinvointialueista puhutaan usein hallintohimmeleinä, mutta se oli iso hallintoreformi. Uudistuksen yhteydessä loppui muun muassa useita kymmeniä kuntayhtymiä ja yhteistoiminta-alueita sekä 20 erikoissairaanhoidosta huolehtivaa sairaanhoitopiiriä sekä kaikkien näiden hallinto.

Lisäksi pelastuspuolella oli omat hallintonsa, jotka loppuivat. Hyvinvointialueita on nyt 21 plus Helsinki, eli kaksi enemmän kuin oli ennen pelkästään sairaanhoitopiirejä.

Hallinnosta löytyy aina tehostamisen varaa, mutta sote-menojen lisääntymistä ei hallinnon kasvun syyksi voi laittaa.

Uudistuksen tavoite on erittäin hyvä. Sillä on tarkoitus turvata kaikille yhdenvertaiset palvelut kaikkialla Suomessa ja hillitä kustannusten nousua. Hyvinvointialueet ovat alkutaipaleella osoittautuneet moniongelmaisiksi. Muun muassa henkilökuntaa on liian vähän ja samaan aikaan käydään yt-neuvotteluja.

Hoitoon pääsy on vaikeaa ja erityisesti rahasta on kova pula, mutta samaan aikaan ostopalvelut lisääntyvät. Säästöjä on haettu esimerkiksi vähentämällä perusterveydenhuollon toimipaikkoja. Tämä lisää jatkossa erittäin kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen valmistautuessa ensi vuotta koskevaan budjettiriiheen on soten kustannusten kasvu noussut esiin. Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä hyvinvointialueiden rahoitukseen esitetään yli kahden miljardin euron lisäystä.

Maa- ja metsätalousministeri, kristillisdemokraattinen puheenjohtaja Sari Essayah muistuttaa Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan, että lisärahoitustarve saattaa kasvaa vuoden 2026 loppuun mennessä vielä yli kolmella miljardilla eurolla. Essayah toteaa kirjoituksessaan, että hyvinvointialueiden rahoituksen osuus on yli neljännes valtion koko budjetista. (MT 26.8.)

Kustannusten takia hallituksessa on paineita vähentää hyvinvointialueita. Turun yliopiston terveystaloustieteen professorin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessorin Mika Kortelaisen mielestä on toiveajattelua, että alueiden yhdistämisellä saataisiin isoja muutoksia aikaan. (HS 25.8.)

Kortelaisen mukaan talouden kannalta alueiden yhdistämistä olennaisempaa olisi muuttaa rahoitusmallia. Nykyisen rahoitusmallin ongelma on hänen mukaansa se, että siitä puuttuu kannustimet tehdä asiat tehokkaasti. Tässä auttaisi verotusoikeus, mutta se ei ymmärrettävästi suurimmalla osalle puolueista käy. Lisäksi nykyistäkin isommissa alueissa yhteys palvelujen käyttäjiin etääntyisi entisestään.

Suurempi koko ei välttämättä takaa pienempiä kustannuksia ja parempaa hoitoa. Jos näin olisi, hyvinvointialueita ei tarvittaisi lainkaan.

Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan erikoissairaanhoidosta huolehtivassa HUS-yhtymässä on menossa laajat yt-neuvottelut, jotka koskevat noin 28 000 henkilöä. Neuvottelujen tarkoitus on vähentää noin 990 henkilötyövuotta.

Hallituksella on tapana verrata, miten asiat olisivat menneet edellisen hallituksen politiikalla. Sote-menojen osalta voisi miettiä, miten kustannukset olisivat ikääntyvässä Suomessa kehittyneet ilman uudistusta. Jos olisi olemassa helppoja ratkaisuja, ne olisi jo toteutettu.