Ravinteita peltoon tarpeen mukaan

Lähes kaikki suomalaiset maatilat ovat sitoutuneet ympäristöohjelmaan. Viljelijöistä 90 prosenttia ja peltopinta-alasta 93 prosenttia on ohjelman piirissä.

Ohjelman mukaisia ympäristötukia on arvosteltu siitä, ettei niillä ole ollut mitään vaikutusta. Kysymys on kuitenkin enemmän mielipiteestä kuin totuudesta.

Maatalouden ravinnekuormitus on vähentynyt reippaasti. Maatalouden ympäristötuen seurantaryhmän neljä vuotta sitten julkistamien tulosten mukaan maatalouden fosforiylijäämä oli vähentynyt kymmenessä vuodessa 64 prosenttia ja typen ylijäämä 36 prosenttia.

Suomen maatalouden ravinnepäästöt vähenivät vuosien 1990–2004 välisenä aikana huomattavasti enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin.

Lannoitteiden käytön väheneminen ei näy vesistöissä heti. Esimerkiksi fosforilannoitus on vähentynyt vuodesta 1995 lähtien 70 prosenttia, mutta fosforipäätöt vesistöihin ovat samaan aikaan vähentyneet 20 prosenttia.

Itämeren pohjassa on myös paljon vuosikymmenten aikana kerääntynyttä fosforia. Se ei kaikki ole maataloudesta peräsin, koska rantavaltioiden jätevesien pudistaminen ei ole kovin vanha asia. Itämeren rannoilta on löytynyt vielä viime vuosina myös isoja yksittäisiä ravinnelähteitä.

Kaikesta huolimatta viljelijöitä syyllistetään edelleen Itämeren heikosta tilanteesta. Tämä heijastuu myös uuteen ympäristökorvausjärjestelmään.

EU-komissiolle viime viikolla lähetetyn maaseudun kehittämisohjelman mukaan lannoitusrajoja kiristetään ja lannoituksen vähentäminen tulee ympäristötuen perusvaatimukseksi.

Uudessa ympäristötuessa lannan ravinteet lasketaan lannoitusrajoihin mukaan täysimääräisesti. Käytännössä se tarkoittaa, että lannanlevitysalaa tarvitaan nykyiseen verrattuna 15 prosenttia enemmän.

Vaatimusten kiristämisen lisäksi korvaustasoa leikataan reippaasti. Perustuen taso putoaa nykyisestä 93 eurosta 54 euroon hehtaaria kohden.

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola pelkää, että uusi ympäristökorvausjärjestelmä saattaa toteutuessaan johtaa siihen, että se kiinnostaa viljelijöitä nykyistä vähemmän. Jopa joka viides tila saattaa jäädä järjestelmän ulkopuolelle. (MT 21.11.)

Pietola muistuttaa, että huippusatoja tuottavilla tiloilla on ollut ongelmia lannoiterajojen kanssa jo nykyiselläänkin. Esityksen mukaan esimerkiksi hyvän viljavuusluokan mailla saisi käyttää enintään viisi kiloa fosforia. Pietolan mukaan se ei mahdollista laadukkaan leipäviljan tuotantoa.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo myöntää, että maataloudessa on tehty paljon päästöjen vähentämiseksi, mutta se ei hänelle vielä riitä. Orpo uskoo, että ympäristöasioiden huomioiminen näkyy myös tuotteen hinnassa.

Jatkuvasti kiristyvät maataloustuotannon vaatimukset eivät ainakaan tähän mennessä ole näkyneet tuottajahinnoissa. Viljojen tuottajahinnat ovat Suomessa alhaisemmat kuin muulla Euroopassa. Niin sanottu Itämerivähennys näkyy selvänä erona esimerkiksi Suomen ja Viron leipävehnän tuottajahinnoissa.

Käytännön viljelijät tietävät hyvin, ettei maasta voi ottaa enempää kuin sinne antaa. Tästä syytä MTK:n ja SLC:n esitys, että pellon ravinnetaso otettaisiin lannoituksen perustaksi lannoitustaulukoiden sijaan oli perusteltu.

Ympäristötuen saannin yhtenä ehtona on, että pelloista on tehty viljavuustutkimus. Tutkimuksella ei kuitenkaan ole käytännössä mitään virkaa, koska sen mukaan ei saa lannoittaa. Peltoa pitäisi lannoittaa tarpeen eikä taulukon mukaan.