Kaivosteollisuudesta uusi tukijalka

Suomessa toimii tällä hetkellä noin 50 kaivosta. Kaivosteollisuuden osuus kansantuotteesta kasvaa. Jos kaivosteollisuuden kehittämisessä tehdään järkeviä ratkaisuja, siitä tulee entistä tärkeämpi tukijalka Suomen talouteen.

Mineraalien ja metallien kysyntä taloudessa jatkuu varmasti. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö maaperän rikkauksia käyttää vaan miten niitä pitäisi käyttää. Osa teollisuuden tarvitsemista raaka-aineista saadaan kierrätyksessä, mutta se ei kansakuntien tarpeisiin riitä. Sen vuoksi kaivosteollisuutta tarvitaan niin pitkälle kuin silmä siintää.

Kaivosyhtiöiden liikevaihto on nykyisin noin 1,5 miljardia euroa. Metallikaivosten osuus on tästä lähes miljardi.

Suomessa on nyt käynnissä 15 uutta kaivoshanketta, joihin ollaan investoimassa neljä miljardia euroa. Paljon enemmän on niitä hankkeita, joiden toteutuminen on epävarmaa tai jotka ovat hyvin kaukana tulevaisuudessa. Suomen maaperästäkin on tutkittu tähän mennessä vasta osa, emme edes itse tiedä mitä kaikkea maasta voi löytyä.

Kaivosteollisuus kuuluu herkkiin alueisiin, koska kaivoksilla on aina ympäristövaikutuksia. Toisaalta ihminen on muuttanut aina luontoa. Kaupungit ja maantiet jyräävät maisemaa alleen koko ajan paljon nopeammin kuin harvalukuiset kaivokset. Silti kaivosten vaikutusta luontoon ei tule vähätellä.

Suomessa ympäristöasiat on ratkaistu varsin hyvin. Talvivaaran tapaus oli vakava onnettomuus, mutta loppujen lopuksi Talvivaaran päästöt osoittautuivat vähäisiksi. Onnettomuus pystyttiin rajaamaan tehokkaasti, vaikka median kohusta ei sitä aina huomannutkaan. Suurempi kuormitus kuin tuli Talvivaarasta, tulee joka kevät Suomen vesiin niistä ylijuoksutuksista, joita taajamien jätevesipuhdistamot tekevät.

Talvivaara opetti kuitenkin sen, että ympäristönsuojelusta ei ole varaa tinkiä. Tämä viesti on varmasti mennyt perille uusien kaivoshankkeiden suunnittelijoille. Tulevaisuuden kaivokset ovat epäilemättä entistä paremmin rakennettuja.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana kaivosalueet laajenevat nykyisestään ehkä kaksinkertaisiksi. Senkin jälkeen ne ovat kaikkineen vain noin 0,15 prosenttia Suomen pinta-alasta. Tavallinen ihminen ei kaivokseen sattumalta törmää.

Suurimmat uudet hankkeet ovat Suhanko Ranualla, Talvivaaran laajennus Sotkamossa ja Sokli Savukoskella. Kaikki ovat merkittäviä hankkeita ja taloudellisesti niitä pidetään hyvin kannattavina.

Kaivoksiin kannattaa investoida. Suomen teollinen strategia ei kuitenkaan voi rajoittua vain kaivamiseen, yhtä tärkeää on jatkojalostus. On pyrittävä siihen, että kaivannaisteollisuuden raaka-aineet voidaan jalostaa Suomessa. Aina se ei ole mahdollista, mutta useimmissa tapauksissa kyllä.

Suurin osa kaivosyhtiöistä on ulkomaisia, mitä monet pitävät riskitekijänä. Suomalaiset yhtiöt ovat pitkälti vetäytyneet kaivostoiminnasta, kun eivät ole uskoneet sen mahdollisuuksiin.

Ei pitäisi olla poissuljettua, että valtiovallan myötävaikutuksella saataisiin alalle uusia suomalaisia yrityksiä. Valtio-omistustakaan ei pidä sulkea pois. Omistajuutta tärkeämpää on, että alan ohjat pysyvät valtiovallan käsissä sillä tavoin kuin eduskunta linjaa.

Kaivosteollisuuden kehittäminen on yksi osa 2000-luvun aluepolitiikka. Siitä voi vakuuttua helposti, kun vilkaisee, missä uuden kaivoshankkeet ovat. Lähes poikkeuksetta uudet kaivokset ovat Itä- ja Pohjois-Suomessa, jotka ovat perinteisiä kehitysalueita.

Kaivosten tuomaa piristystä aluetalouksille onkin vaikea yliarvioida. Jokainen kaivosteollisuuden työpaikka vankistaa taloutta ja toimii kasvun tekijänä.