Kuva: Timo Filpus
Aselepo Ukrainassa on Euroopalle paljon suurempi haaste kuin meneillään oleva sota
Venäjän hyökkäystä torjuvan maan Nato-jäsenyys tuskin toteutuu. Korvaavien turvatakuiden rakentaminen on vaikeaa.
Kuva: Timo Filpus10.1.202506:00
Aselepo, jonka puolentoista viikon päästä USA:n presidentiksi nouseva Donald Trump lupaa runnoa Ukrainaan, on nyt Euroopassa kaikkien huulilla. Sotaväsymys painaa. Myös Venäjää, vaikka presidentti Vladimir Putin esikuntineen yrittää toista todistaa.
Todennäköistä kuitenkin on, että Venäjän selkäranka kestää kauemmin kuin Ukrainan. Siihen on kaksi syytä.
Putinin sortokoneisto pystyy pidempään ruoskimaan omia kansalaisiaan ja yrmimään maan taloutta pirstaleiksi. Pienempi Ukraina taipuu nopeammin, koska länsi tukee sitä liian vähän ja liian hitaasti.
Joka tapauksessa erityisesti Euroopan on syytä valmistautua siihen, että Yhdysvaltain erikoislähettiläs Keith Kellog ryhtyy toteuttamaan Trumpin lupausta sodan lopettamisesta. Mitään kovin hyvää tuskin on odotettavissa.
Trumpin uhkauksia Grönlannin ja Panaman kanavan haltuun ottamisesta tai Kanadan liittämisestä osaksi Yhdysvaltoja ei pidä ylitulkita. Ennen muuta ne kertovat siitä, että seuraavat neljä vuotta varmaa on vain epävarmuus.
Toisaalta esimerkiksi Grönlanti-uhittelun voi ymmärtää niin, että USA:n 47. presidentti valmistautuu Nato-liittolaisista piittaamatta rauhanratkaisuun, joka vääjäämättä vahvistaa Putinin jalansijaa Euroopassa.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala pitää syystä huolestuttavana sitä, että Eurooppa näyttää halvaantuvan Venäjän sotamenestyksen ja Trumpin paluun aikaansaaman epävarmuuden edessä (SK 7.1.2025).
Mitään merkittäviä eurooppalaisia aloitteita Ukrainan sotilaallisen ja taloudellisen tuen huomattavasta lisäämisestä ei ole tehty. Syntyy vaikutelma, että nykyiset rintamalinjat jäädyttävää aselepoa pidetään ainoana realistisena vaihtoehtona.
Latvian entinen pääministeri Krišjānis Kariņš muotoilee asian niin, että lännen näkökulmasta sodan lopullinen tavoite ei enää ole Ukrainan voitto, vaan se, että Venäjän hyökkäystä lähes kolme vuotta torjunut maa voi säilyttää itsenäisyytensä (Politico 6.1.2025).
Kaikkein vaarallisinta on, jos eurooppalaiset erehtyvät luulemaan, että Ukrainan tukemista voidaan mahdollisen aselevon myötä ryhtyä vähentämään. Tällaista henkeä on ollut erityisesti ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin valmistautuvassa Saksassa.
Maan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Michael Roth on kuitenkin aivan oikein korostanut, että aselevosta alkaa uusi vaihe, joka päinvastoin lisää Euroopan taakkaa ja haasteita sekä taloudellisesti että sotilaallisesti (Welt am Sonntag 5.1.2025).
Kaikkein vaarallisinta on, jos eurooppalaiset erehtyvät luulemaan, että Ukrainan tukemista voidaan aselevon myötä ryhtyä vähentämään.
Euroopan on jatkossa itse huolehdittava siitä, että rauha Euroopassa säilyy. Donald Trumpin johtaman USA:n tuen varaan ei enää voida laskea. Ei Ukrainassa eikä niissä Venäjän naapurimaissa, joille Putinin johtama aggressiivinen Venäjä on vakava uhka ja pysyy sellaisena.
Venäjän hyökkäystä torjuvalle maalle on rakennettava Naton eurooppalaisten jäsenmaiden erityisest turvatakuut, jos aselepo syntyy. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi (vas.) keskusteli EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin kanssa joulukuussa Brysselissä.Ukrainan Nato-jäsenyys ei toteudu vielä pitkään aikaan, jos ylipäätään toteutuu. Siksi Naton eurooppalaisten jäsenmaiden pitää rakentaa uskottava vaihtoehto puolustusliiton turvatakuille.
Se tarkoittaa joukkojen sijoittamista Ukrainaan ja massiivisia lisäpanostuksia puolustukseen. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista, jos poliittista tahtoa löytyy riittävästi.
Suomen aktiivinen toiminta tuoreissa kaapelisabotaaseissa ja myös niiden aiheuttama Naton aktivoituminen, on malliesimerkki siitä, mihin puolustusliiton eurooppalaisten maiden pitää pyrkiä sekä ennen mahdollista aselepoa että myös sen jälkeen.
Tätä mallia toivottavasti vahvistetaan tasavallan presidentti Alexander Stubbin ja Viron pääministeri Kristen Michalin isännöimässä Itämeren Nato-maiden huippukokouksessa ensi viikolla.
Putinille on tehtävä selväksi, ettei sotilaallisen hyökkäyksen eikä hybridi-iskujen jatkaminen tai uusien valmisteleminen kannata. Jos tässä tavoitteessa onnistutaan, Venäjän diktaattorin asema heikkenee myös kotimaassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
