Reilua kilpailua puukauppaan

Metsäteollisuus on palannut muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen parrasvaloihin. Tehtaita modernisoidaan, uusia rakennetaan ja suunnitellaan.

Metsäteollisuuden nousu on koko kansantalouden kannalta enemmän kuin myönteinen uutinen. Kysymys on koko Suomen kannalta elintärkeästä vientiteollisuudesta, jonka käyttämästä raaka-aineesta valtaosa on kotimaista.

Metsäteollisuuden nousun taustalla on biotalouden merkityksen maailmanlaajuinen kasvu. Metsäteollisuus on onnistunut muuttumaan ajan mukana, ja se on nyt suomalaisen biotalouden terävä keihäänkärki. Biotalous onkin pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen keskeinen kärkihanke.

Ei niin hyvää, ettei siitä seuraisi joko todellisia tai keksittyjä ongelmia.

Metsäteollisuus pelkää puun kysynnän lisääntymisen johtavan puun loppumiseen. Tämä pelko on näkynyt muun muassa sähkön tuotantoon käytettävän metsähakkeen tuesta käydyssä kiistelyssä. Teollisuus on myös esittänyt metsiin uusia verotusmuotoja, joiden avulla puuta saataisiin liikkeelle.

MTK on torjunut erilaiset raippaverot ja vakuuttanut, että puuta riittää uusillekin puunkäyttäjille. Suomen metsien vuotuinen kasvu on reilusti yli sata miljoonaa kuutiometriä. Tällä hetkellä metsistä hakataan noin 65 miljoonaa kuutiometriä.

Puun riittävyyden turvaamiseksi metsistä pitää huolehtia tämän hetkistä paremmin. Taimikonhoito ja harvennushakkuut on tehtävä ajoissa. Tässä suhteessa on paljon parantamisen varaa. Harvennushakkuiden lisääminen edellyttää myös puun kysynnän kasvua myös energian tuotannossa.

Puukaupassa eletään tällä hetkellä suhteellisen hiljaista kautta. Yleensä kaupanteko kiihtyy syksyn edetessä, mutta puukauppojen määrä kääntyi laskuun jo syyskuussa.

Viime viikolla metsänomistajat myivät metsäteollisuudelle puuta vajaat 700 000 kuutiometriä. Pari vuotta sitten syyskuun viikoittaiset myyntimäärät olivat lähes miljoona kuutiota. (MT 7.10.)

Kysymys ei ole siitä, etteivätkö puuta haluttaisi myydä, vaan kysyntä on laimeaa. Erityisesti kuitupuuta olisi tarjolla kysyntää enemmän.

Vuoden alussa voimaan tulleet lakiuudistukset lisäsivät kilpailua metsiin. Uudistuksen seurauksena pakollinen metsänhoitoyhdistyksen jäsenyys ja metsänhoitomaksu poistuivat.

Vapaaehtoisuudesta huolimatta neljä viidestä metsänomistajasta on maksanut yhdistyksen jäsenmaksun. Metsänhoitoyhdistykset koetaan tärkeiksi palvelujen tarjoajaksi ja metsänomistajien edunvalvojiksi.

Kaikilla metsäyhtiöillä on omat metsänomistajille palveluja tarjoavat organisaationsa, jotka kilpailevat myös metsänhoitoyhdistysten kanssa. Kilpailu on sinänsä hyvä asia, mutta sitä pitää käydä reilusti. Näin ei aina näytä olevan.

Metsä Groupin puunostajien käyttäytyminen on saanut metsänhoitoyhdistyksiä takajaloilleen. Keski-Pohjanmaalla Metsä Groupin ostoasiamies oli lähestynyt suoraan puunmyyjää, vaikka myyjä halusi myydä puunsa valtakirjalla paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kautta. Puukauppojen syntymisen ehdoksi oli annettu valtakirjakaupan ohittaminen. (MT 7.10.)

Keski-Pohjanmaan mhy:n johtajan Juha Laitisen mukaan valtakirjakauppojen ohittaminen on ollut ongelma Metsä Groupin kanssa toistuvasti parin vuoden ajan. Muiden yhtiöiden kanssa ongelmia ei ole juurikaan ollut.

Metsä Groupin Suomen puukaupasta ja metsäpalveluista vastaavan johtajan Yrjö Perälän mukaan kyse on yksittäistapauksista. Vaikka näin olisikin, niin metsänomistajien omistaman Metsäliitto osuuskunnan hallitseman Metsä Groupin ja metsänhoitoyhdistysten välinen kiistely on ongelmallinen. Molemmat ilmoittavat olevansa metsänomistajien eli omien omistajiensa asialla.

Biotalouteen ja sitä kautta koko metsäsektoriin kohdistuu kovat odotukset. Näihin odotuksiin on vaikea vastata, jos luottamus rakoilee ja keskinäinen nokittelu jatkuu.

On kaikkien etu, että reilun pelin säännöt ulottuvat kannolta kuluttajalle saakka.