Lähiruuan kasvun esteet purettava

Suomalainen ruokakulttuuri käy läpi mittavaa ja tervetullutta muutosta. Ihmisten kiinnostus ruokaan – sen alkuperään, tuotantoketjuun ja laatuun – kasvavat kohisten.

Myönteinen kehitys on ollut nähtävillä jo vuosia, eikä se osoita heikkenemisen merkkejä. Suomalaisille ruoka ei merkitse enää pelkkää ravinnontarpeen tyydyttämistä.

Ruokakulttuurin kehittyminen näkyy selvimmin erikoistuotteiden kysynnän kasvuna. Kuluttajat etsivät aitoja ja paikallisia makuja. Tuoreus ja alkuperä kiinnostavat – halutaan tietää, mitä ruoka tai sen raaka-aineet ovat matkallaan kuluttajalle kokeneet.

Yksi uuden ruokakulttuurin huipentuma nähtiin viime viikolla Helsingin Rautatientorilla. Herkkujen Suomi -tapahtuma toi pääkaupunkiin yli 120 lähiruuan tuottajaa ja jalostajaa eri puolilta Suomea.

Torstaista lauantaihin jatkunut tapahtuma sai myös yleisön liikkeelle. Perjantaina moni helsinkiläinen valitsi lounaakseen kotimaisen, maakuntien kattaman ruokapöydän. Myös ostoskassit täyttyivät maakuntien herkuista.

Tuottajajärjestöt MTK ja SLC ovat tapahtuman keskeiset järjestäjät. Kuluttajatyö onkin päivä päivältä tärkeämpi osa tuottajien edunvalvontaa. Se on myös tuottajien usein toivomaa markkinaedunvalvontaa parhaimmillaan.

Vaikka lähiruualla ja muilla elintarvikealan erikoistuotteilla menee nyt vahvasti, kaikki ei ole niin hyvin kuin miltä näyttää. Tiukat viranomaissäädökset, niiden valvonta sekä toisaalta puutteet viranomaisneuvonnassa jarruttavat alan kasvua.

Elintarvikelainsäädännössä yritysten velvoitteet on asetettu lähtökohtaisesti suuria yrityksiä ajatellen. Vaikka pienet ruokayritykset ovat viime vuosina saaneet joitakin helpotuksia, nousee byrokratia edelleen liian usein esteeksi uuden yrityksen synnylle.

Hallituksen suurin haaste on luoda edellytyksiä yritysten, työpaikkojen ja tuotannon kasvulle Suomessa. Tähän haasteeseen haetaan ratkaisuja muun muassa alkavalla viikolla kokoontuvassa budjettiriihessä.

Valtion tulo- ja menoarvion lisäksi riihessä tehdään yleensä linjauksia poliittisesta tahdosta. Linjauksista seuraa tutkimista ja selvittämistä sekä parhaissa tapauksissa järkeviä päätöksiä.

Ruoka-ala ei ole ainoa, jossa sääntelyä keventämällä saataisiin aikaan kotimaista tuotantoa ja työpaikkoja. Hallinnolliset esteet aloilta, joilla on kasvupotentiaalia, kannattaa karsia minimiin.

Valtion velka kasvaa tänä vuonna peräti yhdeksän miljardia euroa, mikä ylittää aiemmat arviot reilusti. Monista toiveista huolimatta hallitus ei kykene taantumassa mittaviin elvytyspaketteihin.

Edullisinta elvytystä olisi kuitenkin säätää hallintokulttuuria muutama piiru määräävästä ja kontrolloivasta kohti neuvovaa ja kannustavaa. Jos aloittavalle yrittäjälle olisi osoittaa ”kummivirkamies” auttamaan byrokratiaviidakossa, vältyttäisiin monelta ongelmalta. Ehkä myös itse viidakko tulisi lopulta harvennetuksi.

Suomessa on muodostunut kulttuuriksi ratkaista ongelma säätämällä laki tai antamalla viranomaismääräys. Laista tai määräyksistä ei enää olekaan suurta puutetta.

Ongelman pukee sanoiksi pienjuustolan pitäjä Janne Tolvi (MT 23.8.) arviollaan, ettei Suomessa ole yhtään elintarvikeyritystä, josta ei löytyisi huomautettavaa. ”Tämä johtuu siitä, että lakeja ja niiden tulkitsijoita on niin monia.”

Yrittämistä koskevaa hallintoa ja byrokratiaa on yritetty keventää vuosikaudet. Laihoista tuloksista huolimatta tavoitteesta ei kannata luopua.