Niinistön ylivoima karkottaa kilpailijat

Keskustan Matti Vanhanen yllätti muutama viikko sitten ilmoittamalla tavoittelevansa puolueensa presidenttiehdokkuutta. Vanhasen ehdokkuus ei sinänsä ole yllätys, vaan sen ajankohta. Seuraavaan presidentinvaaliin on aikaa tasan kaksi vuotta.

Vanhanen on keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri. Tällä vaalikaudella hän on johtanut pääministeripuolueen eduskuntaryhmää.

Keskusta vahvisti nopeasti Vanhasen ilmoituksen jälkeen, että puolue todella valitsee presidenttiehdokkaansa jo kesän puoluekokouksessa. Näin se säästyy järjestämästä ylimääräistä kokousta ehdokasvalintaa varten.

Vanhasen ehdokkuuden on myös sanottu takaavan työrauhan pääministerinä toimivalle keskustan puheenjohtajalle Juha Sipilälle. Moni samalla arvelee, että aikainen ehdokasvalinta vie liikkumatilaa uuden kansalaispuolueensa kanssa puuhailevalta Paavo Väyryseltä.

Syitä keskustan kiirehtimiseen voi toki arvailla. Merkillepantavaa kuitenkin on, että suuren puolueen puheenjohtajana Juha Sipilä haluaa jo kaksi vuotta ennen vaalia sulkea oven omalta presidenttiehdokkuudeltaan.

Vaikka Vanhasen kisaan lähtöä on moitittu turhan aikaiseksi, se sai aikaan liikettä myös muissa puolueissa. Sekä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoittivat, etteivät ryhdy puolueidensa presidenttiehdokkaiksi.

Ulkoministeri Soini on vuoden 2018 presidenttivalinnan aikaan vasta 55-vuotias ja oppositiojohtaja Rinne häntä jopa muutaman kuukauden nuorempi. Tuntevatko he itsensä syksyllä 60 vuotta täyttäneen Vanhasen rinnalla liian nuoriksi? Tuskinpa.

Timo Soini on ollut politiikassa ikänsä. Hän kuuluu SMP:n raunioille rakennetun puolueensa perustajiin ja on johtanut sitä jo 19 vuotta. Soini myös haluaa jatkaa puheenjohtajana.

On yksi politiikan kummallisimpia kysymyksiä, kuka on perussuomalaisten presidenttiehdokas, jos se ei ole Soini. Puolue itsekin on Soinin ilmoituksesta niin ihmeissään, ettei korvaavasta ehdokkaasta ole puhuttu sanaakaan. Ehkä odotetaan, että Soini lopulta ehdokkaan ilmoittaa.

Antti Rinne nousi SDP:n johtoon haastamalla ja kaatamalla edeltäjänsä Jutta Urpilaisen. Puheenjohtajakisa repi puoluetta kaksi vuotta sitten niin pahasti, että haavoja paikkaillaan edelleen.

Rinteen johdolla SDP päätyi oppositioon. Vaikka kannatusluvut ovat porvarihallituksen aikana kasvaneet, presidenttiehdokkuus sopisi Rinteelle huonosti – jos on ilmoittautunut puolueen korjaajaksi, ei näytä hyvältä pyrkiä kesken remontin muihin hommiin.

Politiikassa asetelmat voivat kuitenkin muuttua nopeasti. Siksi on hyvin erikoista, että suurten puolueiden puheenjohtajat ovat näin aikaisessa vaiheessa heittäneet presidentinvaaleissa pyyhkeensä kehään.

Perimmäinen syy vaisuun vaali-intoon asuu talvet Mäntyniemessä ja kesät Naantalissa. Sauli Niinistön suosio tasavallan presidenttinä on tällä hetkellä niin ylivoimainen, että se käytännössä masentaa mahdolliset haastajat.

Niinistö on epävakaana aikana noussut ulkopolitiikan suvereeniksi johtajaksi. Talousvaikeuksien keskellä hän on ottanut myös näkyvän arvojohtajan roolin.

Niinistön aikana presidentti-instituutio on kokenut arvonnousun, jonka pitäisi lisätä kärkipoliitikkojen kiinnostusta tehtävään. Presidentinvaali sytyttää aina vaalikansan, ja laadukas ehdokas antaa nostetta myös puolueelleen.

Sauli Niinistö on itseoikeutettu kokoomuksen ehdokas myös tulevissa vaaleissa. Nykyisin kannatusluvuin pyytäjiksi voi ilmoittautua muitakin puolueita.

Mutta entä jos Niinistö yllättää? Vaalivuonna 70 vuotta täyttävän presidentin aikeista ei kukaan tiedä. Jos Niinistö tyytyisi presidenttinä yhteen kauteen, olisi pakka sekaisin kokoomuksen lisäksi monessa muussakin puolueessa.