Yhteen kokoontuvilla tuottajilla on tärkeä viesti – maatalouden kohtalona ei voi olla ikuinen mopen osa

Mikkeliin kokoontuu loppuviikolla kymmeniä tuhansia tuottajia ja muita maatalouden ystäviä perinteiseen Farmari-näyttelyyn. Kuva on Seinäjoen Farmarista 2017. Kuva: Sanne Katainen

Mikkeliin kokoontuu loppuviikolla kymmeniä tuhansia tuottajia ja muita maatalouden ystäviä perinteiseen Farmari-näyttelyyn.

Vaikka Suomen suvi näyttää nyt parastaan, tunnelmat ovat huolestuneet. Monilla tiloilla eletään kohtalokasta kesää.

Jatkohaluja olisi, mutta erityisesti lihantuottajilla tilanne on edelleen vakava. Huolimatta hinnankorotuksista kannattavuuteen on vielä liian pitkä matka.

”Miksi tehdä työtä, josta ei saa palkkaa”, kiteytti laitilalainen sianlihantuotannosta luopuva Juho Aula tunnelmansa (MT 27.6.). Silti tuotanto Aulan tilallakin jatkuu, mutta suunta vaihtuu kasviksiin. Näin tekee nyt moni muukin lihantuottaja.

Huolimatta kasvintuotannon paremmista näkymistä tulojenkin määrä vähenee yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kantarin laajan tutkimuksen mukaan vuonna 2030 Suomessa olisi enää 28 500 tilaa, kun niitä tällä hetkellä on vielä 40 000.

Olennaista edessä olevan globaalin ruokakriisin kannalta on peltopinta-alan pysyminen ennallaan. Tämä tarkoittaa tilakoon kasvua. Vuosikymmenen vaihteessa tilojen keskikoko nousee jo 80 hehtaariin.

Venäjän hyökkäyssota sotkee maailman ruokamarkkinat pitkäksi ajaksi. Nälänhätää, hallitsemattomia muuttoliikkeitä ja ruuan hintojen nousua kaikkialla vahvistaa vielä ilmastonmuutoksen vääjäämätön eteneminen.

On päivänselvää, että myös Suomessa on syytä huolestua, kun tilojen määrä vähenee. Kotimainen ruoka on sekä huoltovarmuuden että kuluttajien valintojen kannalta aiempaakin tärkeämpää.

On myös täysin mahdollista, että tulevaisuudessa kotimainen ruoka voi olla yhä useammin tuontiruokaa edullisempaa. Niin vakava häiriötila kansainvälisiä ruokamarkkinoita nyt uhkaa.

Maatalouden kriisin uhatessa katseet on käännetty perinteisesti valtioon. Näin käy nytkin, vaikka syyllinen kotimaiseen ahdinkoon on aivan muualla.

Kahden suuren kaupparyhmän ennätystulokset on nyt onneksi taottu yhä laajemman kansanosan tajuntaan. S- ja K-ryhmä eivät kerta kaikkiaan voi enää kerskua loistavilla tuloksillaan, kun ruoka on loppumassa maailmasta ja kotimainen maatalous on ajettu viimeiselle rannalle.

Silti nekään eivät voi omasta tuloksestaan kaikkea karsia. Kuluttajilta on saatava lisää. Ruuan kallistumista ei kannata tuottajien parissa kavahtaa. Se on nyt väistämätöntä. Niin meillä Suomessa kuin muuallakin.

Samalla velvoittavaa sormea on heristettävä elintarviketeollisuudelle, joka on heikolla hinnoittelullaan ajanut itsensä ja tuottajat ahdinkoon. Menneistä virheistä ei enää kannata ketään syyttää, mutta tulevat ratkaisut määrittelevät koko elinkeinon tilan.

On toki aivan mahdollista, että tulevissa kriiseissä tarvitaan vielä veronmaksajienkin apua. Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen (kesk.) ja hänen seuraajiensa olisi silloin huolehdittava, että myös kuluttajat, kauppa ja teollisuus maksavat osansa. Ruokaketjun toiminta ei voi olla pelkästään tuottajan selkänahan varassa.

Vaikka maataloudessa eletään kohtalokasta kesää, suomalainen maaseutu voi paljon paremmin. Monelta tilaltakin on lähdetty muualle töihin. Yritykset maaseudulla kärsivät työvoimapulasta ja yrittämään tottunut maaseudun väki hakee kannattavuutta urakoinnista, matkailusta, energiantuotannosta ja metsätaloudesta.

Silti ruuantuotantoakin tarvitaan. Maatalous on välttämätön elinkeino, jonka kohtalona ei voi olla ikuinen mopen osa.

Keinoista, joilla kannattavuuskriisin noidankehästä päästään tulevaisuudessa irti, kannattaa Farmarissakin puhua, selkä suorassa ja vakavalla äänellä.

Kaikki tietävät, etteivät pelkät puheet enää auta. Maaseudun väen viesti on nyt pakko ottaa todesta.