Suo, kuokka ja EU

EU:ssa etenee parhaillaan pellon raivausta koskeva päätös, jolla voi olla Suomelle suuria vaikutuksia. Komissio haluaisi rajata turvemaat eli käytännössä suot pois uusien peltojen raivauksesta. Perusteet liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Päätös koskettaa käytännössä vain osaa jäsenmaista, ja Suomea eniten. Laajentavien maatilojen lisäksi raivauskielto olisi ongelmallinen myös kilpailunäkökulmasta – se jäädyttäisi tila- ja tilusrakenteen suuressa osassa Suomea nykyiselleen ja johtaisi maatilat eriarvoiseen asemaan.

Eduskunnassa maa- ja metsätalousvaliokunta päätyi vastustamaan komission suunnitelmaa lähes yksimieleisesti. Suomen neuvottelijoiden EU-mandaatin määrittelevä suuri valiokunta puolestaan vaatii komission esitykseen vain joitakin lievennyksiä.

Suomessa on täysi syy olla huolissaan siitä, mitä EU on nyt päättämässä. Tähän päätökseen on myös syytä vaikuttaa huomattavasti vahvemmin, kuin mitä suuren valiokunnan sekava linjaus edellyttää.

Soiden raivaamisella ruuantuotantoon on varmasti ilmastovaikutuksensa. On silti välttämätöntä verrata, ovatko näiden vaikutusten haitat sittenkään suurempia kuin ruokaa tarvitsevan väestön saama hyöty.

Suota on kuokittu pelloksi Koskelan Jussin ajoista lähtien, ja häntä ennenkin. Nälkä oli tuolloin pellonraivaajien suuri innoittaja – ilmastolle tehtyä syntiä ei osattu ymmärtää vielä lainkaan.

Jos olisi ymmärretty, ilmaston kuluttajiakin olisi nyt paljon vähemmän. Lähes kymmenesosa väestöstä kuoli Suomessa nälkään vielä 1800-luvun lopulla.

Globaalisti tilanne ei ole muuttunut. Ruokaa tarvitaan maailmalla enemmän kuin sitä kyetään tuottamaan.