Eurooppalaisen ruuantuotannon riippuvuus Venäjästä on vain pahentunut – globaali työnjako toimii huonosti kriisien keskellä

Yaran toimitusjohtaja Svein Tore Holsether muistuttaa, että Euroopan ruuantuotanto on vahvasti riippuvainen Venäjältä tulevasta lannoitteiden raaka-aineista. Kuva: Sanne Katainen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai erityisesti eurooppalaiset energiamarkkinat sekaisin. Suurimpiin vaikeuksiin joutuivat erityisesti sellaiset maat, jotka olivat riippuvaisia venäläisestä kaasusta. Esimerkiksi kaasun ja sähkön raju hinnannousu Keski-Euroopassa heijastui myös Suomeen.

Euroopan suurimman lannoitevalmistajan Yaran toimitusjohtajan Svein Tore Holsetherin mukaan Eurooppa on kyllä onnistunut vähentämään riippuvaisuutta venäläisestä energiasta, mutta samalla on syntynyt uusia riippuvaisuuksia. (HS 14.1.)

Brysselissä viime viikolla vierailleen Holsetherin mielestä Eurooppa on tällä hetkellä ruuan tuotannon osalta riippuvaisempi Venäjästä kuin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Hänen arvionsa mukaan Eurooppa on jopa vaarallisen riippuvainen venäläisistä lannoitteista.

Valmista typpilannoitetta eli ureaa tuotiin heinäkuun 2022 ja kesäkuun 2023 välisenä aikana kaksi kertaa enemmän kuin ennen sotaa. Myös seoslannoitteissa käytettävän typen tuonti EU:hun kasvoi samalla jaksolla ennätyslukemiin, ja suurin tuonnin lähde oli Venäjä.

Holsetherin mielestä eurooppalaisten ei pitäisi olla naiiveja, kun olemme nähneet, kuinka energiaa käytettiin aseena. Hän muistuttaa, että ruuantuotannon riippuvaisuus Venäjästä on hyvin voimakas ase annettavaksi Putinille, koska Putin jossain vaiheessa sitä käyttää.

Se jolla on ruoka-aitan avaimet vyöllään, on erityisesti kriisitilanteissa vahvoilla. Se on nähty myös käynnissä olevan Ukrainan sodan aikana. Venäjä ja Ukraina ovat olleet suuria viljan viejiä, mutta sodan aikana Ukrainan vienti on ollut suurissa vaikeuksissa. Venäjän vienti sen sijaan on kasvanut. Lisäksi Putin lupasi viime kesänä toimittaa viljaa ”erityisen avun tarpeessa” oleviin Afrikan maihin maksutta (Yle 27.7.2023)

Vaikka Norjassa on typen raaka-aineen ammoniakin valmistamiseen tarvittavaa maakaasua, siirsi Yara pari vuotta sitten ammoniakin valmistuksen Euroopasta Yhdysvaltoihin. Energiakriisi Euroopassa on ainakin hieman hellittänyt, mutta maakaasun hinta Euroopassa on yhä noin neljä kertaa korkeampi kuin Yhdysvalloissa.

Holsether muistuttaa, että Eurooppa on ottanut valtavan riskin ulkoistaessaan muutakin elintärkeää tuotantoa kuin lannoitteita. Hän syytää tilanteesta EU:n korkeita energiakustannuksia ja ilmastopolitiikasta koituvia kustannuksia. Holsether vaatiikin EU:n ilmastopolitiikan uudistamista, isoja investointikannustimia yrityksille, vientiteollisuudelle helpotuksia päästökauppaan ja viljelijöille rahallisia kannustaimia hankkimaan lannoitteita, joiden hiilijalanjälki on pienempi.

Yara on norjalainen yritys eikä Norja ole EU:n jäsen. Siitä huolimatta maailmanlaajuisen lannoiteyhtiön toimitusjohtajaa kannattaa kuunnella. Kysymys ei ole vain lannoitteista, energian hinnasta ja ruuasta. Eurooppa on lähes täysin riippuvainen tuonnista korkean teknologian ja sähköistämisen tarvitsemien raaka-aineiden ja komponenttien tuonnista Kiinasta. Suuri osa lääkeaineistakin tulee Kiinasta, ja eurooppalainen autoteollisuus uhkaa jäädä kiinalaisten sähköautojen jalkoihin.

Euroopassa on moneen kertaan julistettu tarvetta vähentää riippuvuutta Kiinasta, mutta kehitys on kulkenut toiseen suuntaan. Eurostatin tilastojen mukaan tuonnin arvo Kiinasta EU:hun lähes kaksinkertaistui vuosina 2018–2022.

Vuosikymmenet on puhuttu globaalista työnjaosta. Tuotantoa pitäisi keskittää sinne, missä se on edullisinta. Ajatuksena se on hieno, mutta käytännössä ongelmallinen. Sen seurauksena syntyneet riippuvuussuhteet ovat osoittaneet globaalin työnjaon ongelmat. Onko EU jättäytynyt liikaa muiden armoille?