Presidentin valtaoikeuksia ei ole tarvetta vähentää

Kuva: Carolina Husu

Presidentinvaalien ennakkoäänestys on puolen vuoden kuluttua jo käynnistynyt. Puoli vuotta on politiikassa lyhyt aika. Onkin poikkeuksellista, että kaikkien suurien puolueiden ehdokkaat eivät vielä ole selvillä. Presidenttipeli näyttää hautautuvan hallituksen ympärillä pyörivän kiistelyn alle. Vaalit kuitenkin käydään ajallaan ja presidentiksi valitaan ehdokas joka saa taakseen yli puolet äänestäjistä.

Presidentin rooli on Sauli Niinistön kaudella vahvistunut, vaikka valtaoikeuksiin ei ole tehty muutoksia. Taustalla ovat vaikuttaneet sekä turvallisuusympäristön muutos, että Niinistön poikkeuksellinen kansansuosio. Vuonna 2012 voimaan tullut perustuslain muutos lopetti niin sanotun lautaskiistan presidentin ja pääministerin välillä. Pääministeri osallistuu EU-huippukokouksiin. Jos presidentillä ja hallituksella on erimielisyyksiä ulkopolitiikan johtamisessa, ratkaisuvalta on eduskunnalla. Muutokset eivät kuitenkaan lopettaneet kiistelyä kokouksiin osallistumisesta. Presidentti Niinistö on isännöinyt Pohjoismaiden johtajien kokouksia, mikä arvostelijoiden mielestä olisi pääministerin tehtävä.

Sisäpoliittista valtaa presidentillä ei juuri virallisesti ole. Käytännössä kuitenkin Niinistö on arvovallallaan toistuvasti puuttunut hallituksen asioihin. Esimerkiksi hallituksen rasismikohun keskellä Niinistön kommentti johti välittömästi toimenpiteisiin. Presidentin valta ei kuitenkaan ole muodollista. Pääministerillä ja hallituksella on täysi oikeus olla välittämättä presidentin moitteista. Edellinen pääministeri Sanna Marin (sd.) puolustikin tiukasti hallituksen asemaa suhteessa presidenttiin. Myös historiassa presidentin valta-asema on riippunut enemmän henkilöistä ja tilanteesta kuin muodollisista valtaoikeuksista.

Urho Kekkosen kauden jälkeen presidentin valtaoikeuksien vähentäminen ja parlamentarismin vahvistaminen on ollut perustuslakiuudistusten punainen lanka. Vaikka Kekkosen vallankäyttö jätti suomalaisiin pysyvän trauman, ei presidentin vallan karsiminen ole milloinkaan saanut suurta kansansuosiota. Viime vuosina on esitetty jopa päinvastaisia toiveita.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista haluaisi kasvattaa presidentin ulkopoliittista valtaa Suomen linjan jatkuvuuden turvaamiseksi. Presidentin ulkopoliittisen vallan vahvistamista haluavien osuus on myös kasvanut 16 prosenttiyksikköä edellisestä mittauksesta, joka tehtiin vuonna 2007. Vain 9 prosenttia suomalaisista katsoo, että pääministerin tulisi johtaa Suomen ulkopolitiikkaa presidentin sijaan. 70 prosenttia torjuu ajatuksen pääministerin johtamasta ulkopolitiikasta. Innokkaimpia presidentin valtaoikeuksien lisääjiä ovat porvaripuolueiden kannattajat ja ikääntyneemmät. Nuoret ja vasemmistopuolueiden kannattajat innostuvat vähemmän presidentin valtaoikeuksien kasvattamisesta.

Presidentin valtaoikeuksien kasvattaminen ei ole ajankohtaista, mutta valtaoikeuksien vähentämiseen tuskin enää löytyy poliittista tahtoa, vaikka Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelman mukaan sitä selvitetään. On hyvin epätodennäköistä, että myöskään valittava uusi presidentti kannattaisi oman valtansa vähentämistä.

Vallan keskittyminen yhdelle henkilölle on aina vaarallista. Samalla on totta, että varsinkin kriisiaikoina ja poliittisen polarisaation keskellä tarvitaan kansaa yhdistäviä tekijöitä ja päivänpolitiikan yläpuolelle nousevaa vastuunkantoa. Länsimaisen demokratian syntymämaissa Ranskassa ja Yhdysvalloissa vahva presidentti on keskeinen osa valtiosääntöä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että presidentille on käyttöä myös Suomessa.