Ruokahuijari syö tuottajien leipää

Ruokaan liittyvien petosten määrä on viranomaisten mukaan kasvussa. Ruokapetosten todellisesta määrästä ei ole kuin arvailuja, koska niiden olemassaoloon on herätty vasta viime vuosina.

Sekä Suomen että EU:n viranomaisten herättäjinä ovat toimineet isot kansainväliset ruokapetokset. Vuonna 2013 paljastui petos, jossa hevosenlihaa oli käytetty naudanlihan korvikkeena. Tänä vuonna paljastui, että brasilialaiset lihatalot olivat lahjoneet viranomaisia ja myyneet pilaantunutta lihaa. Hollantilaisista kananmunista löytyi viime kesänä hyönteismyrkkyä.

Suomessa tuotettu ruoka on turvallista ja korkealaatuista, mutta maailmanlaajuisten ruokaskandaalien lonkerot ulottuvat myös meille. Suomessa on kolmen viime vuoden aikana käynnistetty ruokapetoksia tutkiva järjestelmä. Ruokapetosten etsimisessä tekevät yhteistyötä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, kuntien elintarvikevalvojat, poliisi ja verottaja. (MT 11.10.)

Itä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisarion Minna Immosen mukaan ruokapetokset eivät ole tilastollisesti iso ilmiö, mutta määrä on kasvussa.

Eviran pääjohtaja Matti Aho arvio, että ruokahuijaukset tulevat lisääntymään, koska ruokaan liitetyt ominaisuudet kuten luomumaisuus ja gm-vapaus ovat kuluttajille yhä tärkeämpiä (MT 29.3.).

Koska kuluttajat luottavat Suomessa tuotetun ruuan laatuun, on se myös yksi syy ruokapetosten tekemiseen. Suomalaisena tuotteina voidaan myydä tuotteita, jotka ovat lähtöisin jostain muualta. Esimerkiksi marjojen ja vihannesten myyminen kotimaisina saattaa houkutella ruokaväärentäjiä.

Immosen mukaan Suomi on myös ruokapetosten kauttakulkumaa. Suomessa vain kääntymässä käynyt ruokaerä voi muuttua suomalaiseksi, koska suomalaisen ruuan puhdas maine tuo lisäarvoa.

Pohjois-Irlannissa Belfastissa sijaitsevan Kansainvälisen ruokaturvallisuusinstituutin johtaja, professori Chris Elliot tietää jopa tuhansia tapauksia, joissa rikolliset ovat väärentäneet ruokaa muistuttamaan jotakin, mitä se ei ole (Yle 17.4.).

Elliotin mukaan emme enää tiedä mistä ruoka tulee, emmekä tiedä mitä syömme. Elliot muistuttaa, että on vaikeaa taistella sellaista vastaan, mitä emme enää ymmärrä.

Ruokapetokset ovat iso bisnes ja ne ovat monissa maissa osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Esimerkiksi Italiassa ruokaväärennöksiä tutkii yli tuhat virkamiestä. Pelkästään oliiviöljyyn liittyviä väärennöksiä etsii 60 työntekijän erikoisyksikkö.

Kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö viranomaisten kesken ei ole kitkatonta. EU:n yhteinen ruokapetosten varoitusjärjestelmä varoitti hollantilaisista myrkkymunista vasta lähes vuoden kuluttua siitä, kun Hollannin poliisi tiesi tapauksesta.

Vaikka viranomaisvalvontaa pyritään tehostamaan, pitää myös kuluttajien olla varpaillaan. Aina ei ruokakaupassakaan saa sitä, mitä tilaa.

Tehokkain keino ruokapetosten torjunnassa on ostaa mahdollisimman lähellä tuotettua kotimaista ruokaa. Mitä lyhyempi ruokaketju tuottajalta kuluttajalle on, sitä vaikeampi huijareiden on toimia. Jos ruuan alkuperä ei muuten selviä, pitää kaupassa ja ravintoloissa asiasta kysyä. Koska laadukkaan ruuan hinta koostuu aina jostakin, pitää hälytyskellojen soida, jos tarjolla on poikkeuksellisen halpaa ruokaa.

Ruoka on todella iso kansainvälinen bisnes, jossa kilpailu on maailmanlaajuista. Kilpailua ei kuitenkaan käydä samoilla säännöillä. Suomalaisten tuottajien on vaikea kilpailla hinnalla, koska meillä ruuan hintaa nostaa olosuhteiden lisäksi EU:n tiukimmat tuotantovaatimukset. Ruokahuijarit tekevät kilpailusta mahdottoman.

Ruokaväärennökset ovat kuluttajille suuri turvallisuusriski. Ruuan tuottajille väärennökset aiheuttavat lisäksi mittavat taloudelliset menetykset.