Tilaa siipioravalle

Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat uusimassa ohjeensa liito-oravan huomioimisesta metsien käsittelyssä. Ohjeluonnoksessa laajennetaan suoja-aluetta sekä lajin lisääntymis- että levähdyspaikkojen ympärillä (MT 2.3.).

Nykyohjeilla suoja-aluetta pesä- tai levähdyspuulle jätetään 300–700 neliömetriä. Uusilla ohjeilla sitä olisi jätettävä 1 000–3 000 neliötä. Ohjeluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella.

Liito-oravaa näkee hyvin harvoin, mutta silti siitä on tullut varsinainen julkkiseläin. Sen kannan koosta ja suojelutoimista on riittänyt kiistaa toistuvasti.

Tiukasti suojeltuna lajina liito-orava pysäyttää löytyessään vaikka metron, moottoritien tai asuinalueen rakentamisen, metsänhakkuusta puhumattakaan. Pieni yöeläin lienee suojelutoimien ansiosta tullut jo aikaa sitten Suomen kalleimmaksi yksittäiseksi eläinlajiksi.

Uhanalaiseksi lajiksi liito-oravaan törmätään yllättävän usein. Monilla alueilla metsänomistajia turhauttaa, että suunnitellut päätehakkuut tai harvennukset tyssäävät siihen toistuvasti.

Seurauksena on ajan kulumista, viranomaiskatselmuksia ja rajoituksia metsän käsittelyyn. Kustannukset jäävät nykymallissa usein metsänomistajan maksettaviksi.

Lajin runsauteen vedoten muun muassa MTK on esittänyt suojelumääräysten keventämistä. Nyt hallinto näyttäisi ottavan askelia vastakkaiseen suuntaan.

On varmaa, että suojelun kiristysaikeet herättävät närää. Laji on toki rikkaus Suomelle. Rikkauden hinnastakin on keskusteltava.