Euron ja jytkyn vuosi

Vuosi 2011 jää Suomen historiaan suuren poliittisen muutoksen vuotena. Maan poliittinen kartta muuttui perusteellisesti kesällä pidetyissä eduskuntavaaleissa, joita leimasi laaja ja syvälle käyvä protesti. Protestin seurauksena perussuomalaisista tuli kertaheitolla toiseksi suurin puolue.

Eduskuntavaalitaistelu käytiin suurelta osin alkavan eurokriisin varjossa. Irlannin ja Portugalin talousongelmista tuli yhtäkkiä koko euroalueen ongelmia, mikä heijastui myös Suomessa käytyyn keskusteluun. Perussuomalaiset ja Timo Soini ymmärsivät eurokriisin merkityksen sisäpolitiikassa ja ottivat jytkyvoiton, jollaisia Suomen koko historiassa on korkeintaan pari kolme.

Vaalien voittaja perussuomalaiset jäi kaiken jälkeen vielä omasta tahdostaan hallituksen ulkopuolelle. Tämä johti siihen, että Suomea hallitsee nyt epäpyhä allianssi, jossa samassa hallituksessa istuvat kaikki puolueet perussuomalaisia ja keskustaa lukuunottamatta. Jytky sotki perinteiset parlamentaariset ympyrät perin juurin.

Euron kriisi paheni vuoden mittaan, kun Irlantia ja Portugalia seurasivat Kreikka ja Italia. Koko EU on ollut kriisissä yhteisvaluutan heilunnan vuoksi eikä kestävää ratkaisua ole vieläkään saatu aikaan.

Viimeisin vaihe loputtomien vakautuspäätösten sarjassa on yritys luoda eurooppalainen talousliitto euron tueksi. Tämäkin ajatus joutui heti vastatuuleen, kun Britannia hyppäsi siitä ulos ja Ruotsin ja Tanskan osallistuminen on vähintäänkin epävarmaa.

Suomi euromaana on myös valintojen edessä, sillä euron pelastaminen edellyttää lisääntyviä vastuita vakausmekanismissa, jonka sääntöjäkään ei vielä olla pystytty hyväksymään. Ensi kevään kova poliittinen vääntö koskee sitä, miten Suomen perustuslaki taipuu Suomen jäsenyyteen EVM:ssä.

Eurokriisi on pakottanut yritykset ja valtiot arvioimaan sitä, mitä tapahtuu, jos valuuttaunioni hajoaa. Paluuta kansallisiin valuuttoihin ei ole kuin pakon edessä, ja sellainen olisi teknisestikin hankala asia. Toisaalta, jos euromaat eivät kykene vakauttamaan yhteisvaluuttaa, hajoamista ei estä mikään.

Tuleva vuosi näyttää, miten euron käy. Jos nyt kaavaillut yhteiset toimet epäonnistuvat, jäljelle jää vain nykyistä vielä huonompia vaihtoehtoja. Suomen päättäjiltä vaaditaan siinä tilanteessa kaukokatseisuutta ja valtioviisautta.

Vuosi 2011 ei ollut muutosten vuosi vain kotimaassa ja Euroopassa vaan koko maailmassa. Yksi suurimmistä kansainväliseen politiikkaan vaikuttava murros tapahtui arabimaissa. Tunisiasta alkanut arabikevät sytytti vallankumoukset Tunisian lisäksi Egyptissä, Libyassa ja Syyriassa ja sen vaikutus näkyy koko arabimaailmassa.

Arabimaailman tapahtumat kertovat selvää kieltään siitä, että suuretkin poliittiset muutokset nykyaikaisissa yhteiskunnissa ovat mahdollisia. Arabikevät osoitti myös, mikä vaikutus nykyaikaisella medialla voi olla tapahtumien kulkuun.

Muutoksen tuulet näkyivät myös maailman suurimmassa maassa Venäjällä. Venäjän parlamenttivaalit osoittivat, että maan poliittinen värikartta on nykyisin kaikkea muuta kuin yksivärinen. Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä sai vielä pidetyksi duuman käsissään, mutta joutui ankarien syytösten kohteeksi vaalivilpistä.

Seuraava poliittinen tapahtuma naapurimaassamme ovat presidentinvaalit, joiden tuloksia varmasti tullaan arvioimaan tarkoin kaikkialla maailmassa. Venäjän historia tuntee monta käännekohtaa, joita ei ole etukäteen osattu arvata.