Vaalien jälkeen edessä karu arki

Kunnissa tiedetään nyt, millä kokoonpanolla talouden haasteita ja palvelutuotannon rakenteita seuraavat neljä vuotta ratkotaan.

Kuntavaaleissa pääosassa on aina kunta. Tämä tosiasia peittyy helposti siinä julkisuudessa, jota paikallislehtiä lukuunottamatta koko muu media yleisölleen välittää.

Valtakunnalliset kannatusprosentit unohtuvat kuntien arjessa nopeasti. Kunnissa ei ole oppositiota – valtuustot ovat kyläkokouksia, joissa paikalliset asukkaat sopivat keskuudessaan yhteisönsä kehittämisestä.

Suurin vastus hyville päätöksille on yleensä rahapula. Niukkuuden jakaminen on taito, jossa valtuustojen työkyky tulee perusteellisesti punnituksi. Suurimmissa vaikeuksissa tässä ovat ne, jotka tulivat vaalipuheissaan jakaneeksi enemmän kuin jaettavaa on.

Kunnissa ratkaisut saadaan ja joudutaan tekemään itsenäisesti. Maan hallitus asettaa tälle toiminnalle kuitenkin tiukat raamit.

Valtakunnallisissa kampanjoissa olikin suorastaan hämmentävää, kuinka etenkin SDP ja kokoomus korostivat toimeliaisuuttaan kuntien uusien velvoitteiden jakamisessa. Nämä vaalilupaukset tehtiin käytännössä kuntien lompakosta – rahaa hallitus ei ole tehtäviin antamassa.

Oma lukunsa on tietysti se, ettei hallitus kyennyt esittelemään malliaan sen paremmin haluamastaan kuntarakenteesta kuin sote-uudistuksestaankaan. Oleellisten kysymysten osalta kansa joutui äänestämään vaaleissa säkki päässä.

Hallitus tehnee nyt vaalien jälkeen nopeaan tahtiin kuntaremonttiin liittyvät päätöksensä. Sekin nähdään pian, oliko työlistalla muitakin vaalien yli lykättäviä uudistuksia.

Kuntavaaleilla on luonnollisesti myös valtakunnallinen merkityksensä. Puolueet mittaavat niissä politiikkansa uskottavuutta.

Vaalit jäävät mieliin ainakin siitä happamuudesta, millä ainoa voittaja perussuomalaiset voittoonsa suhtautui. Puheenjohtaja Timo Soinin koko olemus kertoi, että hän oli suunnitellut kiitospuheensa uuden jytkyn varaan, mutta tulos jäi puolitiehen.

Perussuomalaisten voitto on historiallinen, kun sitä vertaa edellisiin kuntavaaleihin. Eduskuntavaalien jättivoittoon tai huimimpiin gallupeihin verrattuna tulos kertoo kuitenkin kannatuksen alamäestä.

Soinin lisäksi kuntalaiset lähes jokaisessa Suomen kunnassa saavat jännittää, mitä vaikutuksia perussuomalaisten voitolla on. Monessa kunnassa pelätään päätöksenteon jumiutumista ja toivotaan samalla, että pelko olisi turha.

Vaikka perussuomalaisilla oli vaikeuksia tunnustaa voittoaan, kannatustaan menettäneet muut puolueet löysivät tuloksistaan sitäkin enemmän juhlittavaa.

Kokoomus otti ilon irti suurimman puolueen asemastaan. Puheenjohtaja Jyrki Kataiselle tämä on jo käynyt tutuksi.

Kokoomus ja SDP tulkitsevat ykkös- ja kakkossijojaan myös kansan tueksi hallituksen uudistuksille. Jopa SDP-johtaja Jutta Urpilaiselle tulos kelpasi voitoksi, vaikka se syntyi historiallisen kehnolla kannatuksella.

Voittajiin – ja ehkä eniten syystä – lukee itsensä myös keskusta. Se nousi puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla eduskuntavaalien murheen alhosta takaisin suurten joukkoon. Rahaakaan ei tarvittu, koska sitä puolueella ei ollut.

Tuloksista päätellen moni eduskuntavaaleissa karkonnut keskustalainen vastasi kuntavaaleissa Sipilän kotiinkutsuun. Kannatuksen kasvu ja eron repiminen perussuomalaisiin vahvistavat keskustan lisäksi sen uuden puheenjohtajan asemaa.

Perussuomalaiset ottivat happamasta ilmeestään huolimatta suurvoiton. Muille voitoksi riitti se, ettei Soini toistanut jytkyään.

Yksi suuri häviäjä vaaleissa kuitenkin oli. Jos äänestysprosentti nyt nähdystä 58,2 prosentista vielä laskee, on pohdittava, pitäisikö äänioikeudesta tehdä jatkossa velvollisuus.