Ahma ja poromies

Metsästyskausi vaihtui Suomessa heinä-elokuun vaihteessa. Tähän ”vuodenvaihteeseen” kuuluu myös toteutetun riistapolitiikan arviointi.

Vuotuisessa hienosäädössä kyse on lähinnä metsästysajoista, -rajoituksista ja saaliskiintiöistä päättämisestä. Tavoitteina ovat elinvoimaiset riistakannat, vastuullinen metsästys sekä riistakonfliktien ja riistan aiheuttamien vahinkojen hallinta.

Kesä on riistapolitiikassa kiivailun aikaa. Viime viikkoina on kiistelty muun muassa metsähanhen, ilveksen, karhun ja itämerennorpan metsästys- ja suojelutarpeista.

Ympäristö- ja luontojärjestöjen sekä myös ympäristöhallinnon näkemykset poikkeavat usein huomattavasti paikallisten asukkaiden, maanomistajien, elinkeinonharjoittajien ja metsästäjien näkemyksistä. Konfliktien hallintaa riistahallinto on saanut opetella erityisesti suurpetopolitiikassaan.

Aiheen kuumuus huomioiden on nostettava hattua maa- ja metsätalousministeriölle, joka pari viikkoa sitten uskalsi nostaa keskusteluun myös ahmakannan säätelyn. Ahma on ollut täysin rauhoitettu jo 30 vuotta, mutta sen runsastuminen on viime vuosina tehnyt porotalouden harjoittamisen monin paikoin lähes mahdottomaksi.

Kun vastakkain on uhanalaiseksi luokiteltu eläin ja maaseudun elinkeino, täyttyvät riistakonfliktin klassiset piirteet täydellisesti. Kiivailua tulee riittämään, ja asianosaiset eli tässä tapauksessa porot, poromiehet ja ahmat ovat kaukana päättäjistä.

Riistahallinnolle on syytä toivoa viisautta konfliktin sovittelussa. Ahma on tärkeä osa Suomen luontoa, mutta ilman porotaloutta sen kanta olisi luultavasti nykyistä pienempi.

Tilaa pitää olla porotaloudellekin. Se on myös ahman etu.