Vallan vahtikoira voi nyt huonosti

Moniarvoinen ja vapaa tiedonvälitys on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä, koska vallalla pitää olla vahti. Tällä hetkellä tämä vahti voi valitettavan huonosti.

Talousongelmien takia monet mediatalot ovat joutuneet sopeuttamaan toimintaansa kipurajoille. Digitalisaatiovetoisen murroksen johdosta painettujen lehtien levikit ovat laskeneet. Taloustaantuman ja digimurroksen takia mainostuotot ovat vähentyneet ja valuvat yhä enemmän maailman internetjäteille.

Lehdet ovat panostaneet paljon digitaaliseen sisältöön ja sen jakamiseen, mutta perinteistä mediaa korvaavaa ansaintalogiikkaa ei ole onnistuttu luomaan. Netin ilmaisen sisältöön tottuneita kuluttaja on vaikea saada muuttamaan tapojaan.

Suomi sai EU-jäsenyysneuvotteluissa erivapauden säilyttää painettujen sanomalehtien arvonlisäverovapauden. Maan hallitus päätti kuitenkin vuoden 2012 alusta laittaa jo ennestään vaikeuksissa oleville lehdille yhdeksän prosentin arvonlisäveron. Veroa korotettiin seuraavana vuonna kymmeneen prosenttiin. Sähköisten mediasisältöjen alv on 24 prosenttia.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) asetti elokuussa työryhmän arvioimaan mediamarkkinoita. Professori Anssi Vanjoen työryhmä jätti selvityksensä maanantaina.

Mitään kovin uutta ei työryhmän ehdotuksessa ollut. Mainonnan säätelyä halutaan keventää, jotta kotimainen media pääsisi samalle viivalle kansainvälisen median kanssa. Digitaalisen tuotannon arvonlisäverotus pitäisi laskea kymmeneen prosenttiin eli samaan lehtitilausten kanssa.

Yleisradion rooli nousi vahvasti esiin työryhmän esityksessä, koska Ylen asema on hiertänyt pitkään monia kaupallisia mediataloja.

Työryhmän mielestä Ylen pyrkimys yleisöjen maksimointiin ja markkinajohtajuuteen vaikeuttaa kaupallisten medioiden toimintaa. Radion Helsingin tiistaina julkitullut konkurssihakemus on tästä tuorein esimerkki.

Ylen julkisen palvelun tehtäviä halutaan täsmentää ja rahoitus pohtia uudelleen. Ylen pitäisi tehdä itse vähemmän ja ostaa ulkopuolelta enemmän. Ylen kanavia pitäisi tarjota kaupallisten toimijoiden käyttäväksi. Lisäksi Ylen verorahoin tehtyjen sisältöjen pitäisi olla enemmän muiden medioiden käytettävissä.

Jos Yle olisi kansallinen sisältöalusta, se antaisi monelle medialle – myös uusille ja kansainvälisille yhtiöille – mahdollisuuden rakentaa Ylen sisältöjen rinnalle omaprofiilista tuotantoa. Vähät resurssit eivät kuluisi samojen asioiden tekemiseen. Tämä helpottaisi monen median elämään.

Esitystä on arvosteltu varsinkin isojen mediatalojen suunnasta siitä, että se vähentäisi median moniarvoisuutta. Huoli on aiheellinen. Samalla on todettava, että isot kansalliset mediat pelkäävät ehkä sittenkin enemmän kansainvälistä kilpailua kuin moniarvoisuuden kaventumista.

Tärkeä olisi myös pohtia, mitä Ylen nykytoimintaa voitaisiin yksityistää.

Työryhmän raportin lähtökohtana on toimivien markkinoiden lisäksi kuluttajien etu. Miksi työryhmän mielestä postin jakaminen viitenä päivänä viikossa on kohtuuton vaatimus? Missä on kuluttajien ja painettujen lehtien etu?

Postin jakelu on olennainen yhteiskunnan palvelu. Yleispalveluvelvoite edellyttää, että kaikkia kansalaisia kohdellaan edes osapuilleen tasa-arvoisesti myös haja-asutusalueella. Jos postia ei jaeta viitenä päivänä viikossa, on se monen painetun lehden viimeinen niitti. Vaikka jakelu pysyisi viisipäiväisenä, Postin yleispalveluvelvoite sisältää velvoitteita, joita on uskallettava karsia.

Myös digitaalisten palveluiden ja sisältöjen saatavuus riippuu siitä, ovatko yhteydet riittävällä tasolla. Parantamisen varaa tässä suhteessa on todella paljon.

Joka tapauksessa on hyvä, että kotimaisen median toimintaedellytyksiä pyritään parantamaan. Se ei kuitenkaan ole pelkästään valtiovallan asia, vaan mediataloissa pitää sivulle vilkuilun lisäksi katsoa myös peiliin. Jos halutaan tehdä liiketoimintaa pitkälle aikavälillä, parasta sisältöä ei kannata jakaa maailmalle ilmaiseksi. Työryhmän raportin otsikko kertoo olennaisen: Pätevät pärjäävät.