Eläinlääkäreitä tarvitaan lisää

Tänä kesänä eläinlääkäreille on löytynyt aiempaa paremmin sijaisia, mutta eläinlääkäripula vaivaa silti yhä monia kuntia.

Tuoreen selvityksen mukaan pula on pahin Pohjois-Suomessa, missä on ollut useita kunnaneläinlääkärin virkoja täyttämättä jo pitkään.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla toimivan peruspalvelukuntayhtymä Selänteen neljästä kunnaneläinlääkärin virasta kaksi on edelleen avoinna (MT 4.6.).

Virkoja on ollut mahdoton täyttää, koska niihin ei ole ollut hakijoita.

Eläinten akuutit sairaustapaukset vaativat pikaista hoitoa. Eläinlääkäreitä kaivataan kuitenkin yhä useammin myös terveydenhuoltokäynnille, sillä hyvinvointituen uudet ehdot edellyttävät tiloilta terveydenhuoltosopimusta.

Toukokuussa alkanut tukivuosi onkin tuonut paljon uusia tiloja kansallisen nautaterveydenhuollon eli Nasevan seurantajärjestelmään.

Eläinlääkintähuoltolaki edellyttää, että kunnat tarjoavat tuotantoeläinten terveydenhuollon palveluja kysyntää vastaavasti osana peruseläinlääkäripalveluja.

Monin paikoin tuottajilla on kuitenkin vaikeuksia saada eläinlääkäreitä terveydenhuollon käynnille.

Tehtävien hoitoon varatut resurssit ovat selvästi alimitoitettuja. Esimerkiksi Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella kunnaneläinlääkäreillä oli viime vuonna 327 terveydenhuoltosopimusta tehtävään varattua henkilötyövuotta kohti.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella tilalla voitaisiin käydä kerran vuodessa, jos eläinlääkäri tekisi 1,5 käyntiä päivässä.

Sopimuksen tehneillä sikatiloilla pitäisi ehtiä käymään kuitenkin useammin kuin kerran vuodessa.

Tarpeet terveydenhuollon palveluille voivat kasvaa edelleen jatkossa, sillä lampaat ja siipikarja saattavat päästä hyvinvointituen piiriin vuonna 2014.

Eläinlääkäripulaan on etsitty lääkkeitä jo pitkään. Helpotusta on haettu muun muassa keskittämällä valvontatehtäviä niihin erikoistuneille virkaeläinlääkäreille.

Kunnat ovat kuitenkin perustaneet valvontaeläinlääkärien virkoja melko varovaisesti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että valtion virkojen perustamiseen tarjoamaa tukea on edelleen käyttämättä 12 henkilötyövuoden verran.

Myös eläinlääkäreiden koulutusta on lisätty vuonna 2008.

Tänä keväänä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoista 60 sai praktiikkaoikeudet eli oikeuden eläinlääkärin töihin.

Ensimmäinen isompi, 72 hengen vuosikurssi on valmis työmarkkinoille vuonna 2014.

Osassa Suomea pulaa on helpotettu ulkomailla koulutuksensa saaneilla eläinlääkäreillä. Tämä voi olla varteenotettava vaihtoehto, jos koulutuksella on EU-hyväksyntä ja eläinlääkärit pystyvät palvelemaan asiakkaitaan suomeksi.

Tuottajien vastuulla on kutsua eläinlääkäri tilalle niin, että terveydenhuoltokäynti tulee tehtyä ajallaan. Velvollisuutta on kuitenkin vaikea hoitaa, jos eläinlääkäri ei muilta kiireiltään ehdi paikalle.

Eläinten hyvinvointitukea voidaan pahimmassa tapauksessa periä tuottajalta takaisin, mikäli tuen ehdot eli tässä tapauksessa terveydenhuolto ei toteudu lain edellyttämällä tavalla.

Nyt kaivattaisiin selkeitä pelisääntöjä, kuka kantaa korvausvastuun, mikäli tukea päätetään periä takaisin.

Vastuun jääminen yksin tuottajan kontolle on kohtuutonta, jos kunta ei omalta osaltaan vastaa lain edellyttämästä palvelutarjonnasta. Yhteiskunnan ei pidä sallia, että lakisääteisen vastuun laiminlyönneistä seuraa rangaistuksia toiselle toimijalle.