Malttia ja osaamista

Suureen ja mahtavaan sote-uudistukseen liittyy myös keskustelu siitä, kenen olisi mielekkäintä tuottaa kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut.

Yritysten rooli palvelutuotannossa on vuosien saatossa vahvistunut, ja ääritapauksissa kunta onkin ulkoistanut koko sote-palveluidensa tuotannon. Tuore sosiaalibarometri kertoo kuitenkin suunnan muuttuneen.

Peräti kolmannes kunnista on palauttanut ulkoistettuja palveluita kunnan omaan tuotantoon. Syiksi tähän kunnat mainitsevat paremman laadun ja pienemmät kustannukset.

Puolet kuntien sosiaali- ja terveysjohtajista kertoi barometrissa, että palvelujen ulkoistaminen on lisännyt kustannuksia neljän viime vuoden aikana. Vain kymmenes kunnista ilmoitti säästäneensä palveluita ostamalla.

Barometrin tulokset kertovat ostamisen ja kilpailutuksen vaikeudesta. Vaikka joku muu tuottaisi palvelun, sen järjestämisvastuu on edelleen kunnalla.

Palvelujen suunnittelu, kilpailutus ja valvonta jäävät joka tapauksessa kunnalle. Huonosti laaditut palvelusopimukset voivat lisäksi tuottaa yllätyksiä.

Jyväskylän vastuualuejohtaja Anssi Niemelä perää kunnilta palveluiden ostoon suunnitelmallisuutta, jotta ne välttäisivät kalliit hätäratkaisut.

”Keikkalääkärit ovat niin rosvojen hommaa, että siitä on vaikea puhuakaan rauhallisesti”, Niemelä sanoo (MT 24.4.).

Oman palvelutuotannon tai ulkoistamisen järkevyydestä löytyy tuskin yhtä totuutta. Varmaa kuitenkin on, että molemmat vaativat kunnilta osaamista.

Kuntien kannattaa palvelujen ostossa olla luovia ja kokeilevia. Myös malttia tarvitaan, ettei toimivaa omaa palvelua vaihdeta kalliiseen ja toimimattomaan.

Luontevia kumppaneita olisivat oman kunnan tai maakunnan yritykset. Ne tuntevat alueensa, ovat siihen sitoutuneita ja maksavat veronsa Suomeen.