Maaseudulla kaikki ei ole kaupan vaikka hinta olisikin kohdillaan – osuuskuntien sitkeys jäi kaivelemaan Wahlroosia

Björn Wahlroosin muistelmien toisessa osassa käsitellään vuosia 1992-2001. Kuva: Jaana Kankaanpää

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos julkaisi torstaina toisen osan muistelmistaan. 1990-lukuun keskittyvä kirja on mielenkiintoista luettavaa myös elintarviketeollisuuden ja metsäteollisuuden historiasta (MT 29.9.). Investointipankki Mandatumin perustajana ja toimitusjohtajana hän istui neuvottelupöydissä, joissa suuryrityksiä myytiin, järjesteltiin ja fuusioitiin. Mandatum työskenteli myös monien pellervolaisten yhtiöiden, kuten Atrian, LSO:n ja Valion kanssa. Raisio on jäänyt erityisesti Wahlroosin mieleen. Muistelmien näkökulma ja tyyli ovat taattua Wahlroosia.

Hieman tiivistäen Wahlroos arvostelee viljelijöitä ja metsänomistajia taitamattomiksi omistajiksi. Raisiossa omistajat eivät Wahlroosin mukaan ymmärtäneet Benecolin markkina-arvoa. Metsäliitossa ei taas innostuttu investointipankkiirin suunnitelmasta muuttaa osuuskunta pörssiyhtiöksi. Wahlroos kirjoittaa, että maatalous- ja elintarvikeketjun pellervolaiset osuuskunnat ja osakeyhtiöt korostavat toimintaansa liittyvien perinteiden ohella ”kvartaalikapitalismille vierasta” pitkäjänteisyyttään ja vastuutaan Suomen huoltovarmuudesta. Tämä on hänen mielestään maksanut omistajille rahaa ja estänyt yhtiöiden kehittymistä.

Yritysten johtamisessa tehdään aina virheitä. Niitä on tehty sekä osuustoiminnallisissa yrityksissä että osakeyhtiöissä. Myös monia osuustoiminnallisia yrityksiä on johdettu viime vuosina johdettu enemmän kvartaalikapitalismin oppikirja kädessä. Joka tapauksessa osuustoiminta on suomalainen menestystarina. Osuustoiminnalliset yritykset ovat pääosin hyvässä kunnossa ja tasapainottavat omalla painollaan kapitalismin suhdanteita. Lähes kaikki suomalaiset ovat jäsenenä jossain osuuskunnassa, käyttämässä omistajan valtaa.

Wahlroosin neuvot olivat 1990- ja 2000-luvuilla kysyttyjä. Sittemmin osuuskuntamuotoinen pitkäjänteinen omistus on saanut enemmän arvostusta. Rivien välistä voi päätellä, että tämä harmittaa pankkimiestä. Maaseudulla kaikki ei ole myytävänä vaikka hinta olisikin kohdillaan. Tämän tietää myös entinen kartanonisäntä Wahlroos.