”Olin juuri luvannut toimittaa Raision osakkaille useita miljardeja markkoja ilman, että he joutuisivat luopumaan juuri mistään”, Wahlroos kertaa. Kuva: Jaana Kankaanpää
Björn Wahlroos kritisoi MTK-laista osuustoimintaa kovin sanoin uudessa kirjassaan – ”toukohousut” ja ”maajussit” mainittu
Björn Wahlroos käy muistelmiensa toisessa osassa läpi 1990-luvun myllerryksiä.
Kauppatieteiden tohtori, Nordean, Sammon ja UPM:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Björn Wahlroos kertoo kirjassa 1990-luvun myllerryksestä ja ajastaan investointipankki Mandatumissa. Kuva: Jaana Kankaanpää”Pohjois-Suomen metsäteollisuus oli ja on edelleen anomalia, hieman kuten suomalainen maatalous”, Björn Wahlroos kirjoittaa muistelmiensa toisessa osassa.
Wahlroos kirjoittaa, että selluteollisuutta on perinteisesti rakennettu pohjoiseen ensisijaisesti siksi, että pelkän puusepänteollisuuden raaka-aineen tarve ei riittäisi kohottamaan maan arvoa Lapissa, joka on keskustapuolueen vahvaa kannatusaluetta.
Björn Wahlroosin ”Sateentekijät. Eräänlaiset päiväkirjat 1992–2001” teos julkistettiin torstaina aamupäivällä.
Kauppatieteiden tohtori, Nordean, Sammon ja UPM:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Wahlroos kertoo kirjassa 1990-luvun myllerryksestä ja ajastaan investointipankki Mandatumissa.
Mandatumin perustajana ja toimitusjohtajana hän istui neuvottelupöydissä, joissa suuryrityksiä myytiin, järjesteltiin ja fuusioitiin.
”Eivätkö nämä maanviljelijät ymmärtäneet, että raha on todellista silloinkin, kun se ei tule pelloilta tai metsästä?”
Mandatum työskenteli myös monien pellervolaisten yhtiöiden, kuten Atrian, LSO:n ja Valion kanssa. Raisio on jäänyt erityisesti Wahlroosin mieleen.
”Lounaissuomalaiset viljelijät eivät koskaan päässeet kunnolla hyötymään amerikkalaisten sijoittajien halusta ottaa osansa Benecolin kaavaillusta menetystarinasta”, Wahlroos kirjoittaa.
Vuonna 1995 lanseeratusta Benecol-nimisen margariinista tuli nopeasti puheenaihe, varsinkin amerikkalaisten sijoittajien keskuudessa. Pari vuotta myöhemmin Wahlroos esitteli ehdotuksiaan Raision hallitukselle.
”Päätettyäni esitykseni katsoin vielä kerran pöydässä olijoita. Olin juuri luvannut toimittaa Raision osakkaille useita miljardeja markkoja ilman, että he joutuisivat luopumaan juuri mistään. Siihen nähden reaktiot olivat hyvin maltillisia.”
Paluumatkalla Helsinkiin Wahlroos ihmetteli asiaa kollegalleen.
”Eivätkö nämä maanviljelijät ymmärtäneet, että raha on todellista silloinkin, kun se ei tule pelloilta tai metsästä?”
Ehkä maanviljelijät eivät ymmärtäneet, että raha on todellista silloinkin, kun se ei tule pelloilta tai metsästä, Wahlroos päivittelee vieläkin ihmeissään. Kuva: Jaana Kankaanpää”Se ilmeisesti, ainakin Heikki Haaviston mielestä, tuoksahti kotitilan myynniltä, ja sitähän viljelijät eivät tee.”
Walhroos kirjoittaa, että maatalous- ja elintarvikeketjun pellervolaiset osuuskunnat ja osakeyhtiöt korostavat yleensä toimintaansa liittyvien perinteiden ohella ”kvartaalikapitalismille vierasta” pitkäjänteisyyttään ja vastuutaan Suomen huoltovarmuudesta – perheyhtiöiden tapaan.
Seuraavan kerran Wahlroos kävi Raision hallituksen kokouksessa vuonna 2000. Hallitusta kiinnosti, miten Mandatum oli saanut myytyä Cultorin leipomot riskisijoitusrahasto EQT:lle reippaalla hinnalla.
”Pohjimmiltaan molemmissa tapauksissa oli kyse samasta asiasta eli siitä, että kun hinta on hyvä, pitää myydä – perinteistä, julkilausutusta pitkäjänteisyydestä, sukulaisista tai MTK:n ohjelmajulistuksista huolimatta.”
Miksi Raision hallitus ei halunnut myydä edes osaa Benecolista vielä parempaan hintaan, jos se kuitenkin iloitsi Cultorin kaupasta?
”En keksi muuta syytä kuin sen, että se ilmeisesti, ainakin Heikki Haaviston mielestä, tuoksahti kotitilan myynniltä, ja sitähän viljelijät eivät tee.”
Björn Wahlroosin ”Sateentekijät. Eräänlaiset päiväkirjat 1992–2001” teos julkistettiin torstaina 28.9. Kuva: Jaana KankaanpääWahlroos kertoo kirjassa, miten Metsäliitto-Yhtymän pääjohtaja Juhani Ahava palkkasi Mandatumin suunnittelemaan konsernin muodonmuutosta voittoa tavoittelevaksi yritykseksi, joka vietäisiin lopulta pörssiin.
Wahlroos saapui esittelemään suunnitelmaa Metsäliiton hallitukselle ja hallintoneuvostolle 1993.
Ilmapiiri oli esityksen jälkeen hyinen. Ahava yritti painottaa paikallaolijoille osuuskunnan rakenteen uudistamisen tärkeyttä.
”Antti Oksanen, josta kohta tulisi hänen työnsä jatkaja, seurasi hiljaisena tätä kreikkalaista tragediaa ja oppi läksyn, jota hän ei koskaan tulisi unohtamaan: MTK:laisessa osuustoiminnassa ei ole kyse taloudellisesta tuloksesta tai tehokkuudesta, vaan kasvusta ja vallasta.”
Pelkän puusepänteollisuuden raaka-aineen tarve ei riittäisi kohottamaan maan arvoa Lapissa.
Oksasta Wahlroos luonnehtii erittäin sympaattiseksi pitkän linjan metsäliittolaiseksi.
”En muista Antti Oksasen koskaan, edes sisäisissä palavereissa, tuoneen julki omaa mielipidettään mistään TV-kanavavalintaa monimutkaisemmasta kysymyksestä.”
Toukohousut sotapolulla -alaotsikon jälkeen Wahlroos kertoo kirjassa, miten Metsäliitto yritti yhdistää Metsä-Serlaa Ensoon Oksasen pääjohtajakaudella useaan kertaan.
”Pääjohtajan tehtävää tarjottiin Jukka Härmälälle. Jukka ei kuitenkaan lämmennyt asialle sen enempää ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikaan, eikä hänellä ollut vaikeuksia vakuuttaa ministeriön kansliapäällikkö Matti Vuoriaa siitä, että maajussien esitys oli syytä hylätä heti kättelyssä.”
Tulossa on myös kolmas osa.
Sateentekijät. Eräänlaiset päiväkirjat 1992−2001” ilmestyy painettuna, e-kirjana sekä Jarkko Pajusen lukemana äänikirjana.
Muistelmien ensimmäinen osa on 2021 julkaistu Barrikadeilta pankkimaailmaan – Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992.
Tulossa on myös kolmas osa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
