EK riitaantuu kaikkiin suuntiin

Suomessa on pitkät perinteet sopimisen kulttuurista. Yhdessä sopiminen on vuosikymmenten saatossa osoittautunut keskeiseksi keinoksi nostaa Suomi yhdeksi maailman vauraimmista maista.

Työmarkkinoilla tehtiin ensimmäinen työehtosopimus vuonna 1945. Sitä edelsi työmarkkinaosapuolten välinen niin sanottu tammikuun kihlaus tammikuussa 1940. Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu tehtiin vuonna 1968. Sen jälkeen valtion ja työmarkkinaosapuolten välisiä kolmikantapohjaisia tupoja on tehty lukuisia.

Myös maataloustuottajien ja valtion välillä käytiin maataloustuloneuvotteluja. Viimeiset neuvottelut käytiin vuonna 1994. Suomen liityttyä EU:n jäseneksi näitä neuvotteluja ei enää voitu käydä. Tuottajahinnat määräytyvät markkinoilla.

Viime vuosina tuposopimusten tekeminen on ollut Elinkeinoelämän keskusliitolle (EK) tuskaa. Huolimatta siitä, että järjestö päätti jo vuosia sitten luopua tupoista, on niitä kuitenkin syntynyt. Kilpailukykysopimuksen (kiky) syntyminen aiheutti sen, että Metsäteollisuus ry erosi EK:n jäsenyydestä.

Viime keväänä EK:n hallitus viimein päätti muuttaa järjestön sääntöjä siten, ettei tupojen tekeminen enää onnistu. Suuren väännön jälkeen viime vuonna syntynyt kilpailukykysopimus jää toistaiseksi viimeiseksi laajaksi työmarkkinaratkaisuksi.

EK on noudattanut johdonmukaisesti valitsemaansa linjaa. Muutama viikko sitten se irtisanoi keskusjärjestösopimukset. EK:n hallituksen tuore puheenjohtaja Veli-Matti Mattila jatkoi järjestön tiukkaa linjaa.

Helsingin Sanomien haastattelussa Mattila sanoi, että suomalaisten palkat ovat kilpailukyvyn kannalta 10–15 prosenttia liian korkeat (HS 12.3.). Mattilan mielestä vaivalla sovittu kilpailukykysopimus ei riitä alkuunkaan nostamaan Suomea jaloilleen. Saavuttaaksemme kilpailijamaiden tason, Suomessa pitää Mattilan mukaan tehdä vielä monta kikyä.

Syksyn työmarkkinakierros käydään liittotasolla. Liittokierros on Mattilan mukaan kuitenkin vain välivaihe, tulevaisuudessa työehdoista pitäisi sopia työpaikoilla.

EK:n päätökset ja Mattilan lausunnot ovat saaneet ammattiyhdistysliikkeen takajaloilleen. SAK on ilmoittanut, etteivät SAK:n jäsenliitot aloita työehtoneuvotteluja ennen kuin keskusjärjestösopimuksen kirjaukset on kirjattu kunkin alan työsopimuksiin.

Ay-liikkeen näkemyksen mukaan Mattila haluaa romuttaa sopimusyhteiskunnan. Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aallon mielestä alkaa näyttää siltä, että maltillisimmatkin sopimusyhteiskunnan kannattajat alkavat kääntyä sille kannalle, että "ehkä meidän täytyy sitten matsi ottaa" (HS 14.2.).

Mattilan puheita hämmästelevät myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.). Sipilän arvion mukana EK:lla on jäänyt kilpailukykyeroista vanha levy päälle. Orpon mielestä Mattilan puheenvuoro ruokkii vastakkainasettelua.

Uudistuksia ja joustavuutta työmarkkinoilla toki tarvitaan, mutta sanelemalla se ei onnistu. Jos Mattilan tarkoituksena oli antaa eväitä syksyn liittokohtaiselle työmarkkinakierrokselle, ei hän siinä onnistunut. Miksi EK haluaa ehdoin tahdoin vaikeuttaa tulevia neuvotteluja? Onko EK:n tarkoitus ajaa työmarkkinat kaaokseen, jotta liittojen sijaan neuvottelut siirtyisivät yritystasolle?

Metsäteollisuus käyttäytyy EK:n kanssa samalla tavalla. Metsäteollisuus lähti alkuvuodesta Suomen malli -neuvotteluista. Teollisuuden tavoitteena on syksyn neuvotteluissa uudistaa alan työsopimukset.

EK on omilla päätöksillään tehnyt itsensä työmarkkinaneuvotteluissa tarpeettomaksi. Jatkuvalla riidan haastamisella joka suuntaan EK murentaa mahdollisuuksiaan osallistua uskottavasti yhteiskunnalliseen keskusteluun.