Kilpailukyky ei ole yksin omissa käsissä

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tavoitteena on parantaa Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Hallitusohjelman mukaan kilpailukykymme on heikentynyt 10–15 prosenttia suhteessa kilpailijamaihimme.

Eron kiinni kuromiseksi hallitus on ajanut Suomeen yhteiskuntasopimusta, koska oleellisena osana kilpailukyvyn parantamista on pidetty yksikkötyökustannusten alentamista viidellä prosentilla.

Viikko sitten työmarkkinakeskusjärjestöt pääsivät kymmenen kuukauden väännön jälkeen sopimukseen. Sopimuksen vaikutus yksikkötyökustannuksiin ei ole toivotun suuruinen, vaan se jää noin puoleen tavoitteesta.

Tänään selviää, lähteekö SAK mukaan sopimukseen. Vaikka SAK:n hallitus sopimuksen hyväksyisikin, niin kaikki jäsenliitot eivät ole siinä mukana. Maan hallituksen tehtäväksi jää arvioida, syntyykö riittävän kattava sopimus.

Hallituksen arviointiin vaikuttaa varmasti myös, mitä tapahtuu kilpailijamaissa. Saksaa on pidetty mallimaana siinä, miten työmarkkinat ovat onnistuneet sopimaan tarvittaessa erittäin maltillisista palkkaratkaisuista.

Saksan vientiteollisuus onkin menestynyt hyvin vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Saksasta on tullut entistä vahvemmin Euroopan talousveturi, joka on onnistunut hyödyntämään Kiinan ja Yhdysvaltojen vahvan kysynnän.

Työttömyys on Saksassa alhaisimmillaan vuoden 1991 jälkeen ja julkinen talous vahvasti ylijäämäinen. Tälle vuodelle ennakoidaan vielä 1,7 prosentin talouskasvua (Kauppalehti 4.3.).

Vaikka talouskasvu näyttää olevan hiipumassa, aikaisemmat vahvat talousluvut ovat saaneet ammattiliitot vaatimaan korkeita palkankorotuksia.

Metalli- ja elektroniikkateollisuuden työntekijöitä edustava IG Metall on vaatinut palkkoihin viiden prosentin korotusta, vaikka alan tuottavuuden kasvuksi on tälle vuodelle ennakoitu kahta prosenttia. Saksan julkisen sektorin työntekijäliitto Verdi vaatii tiukasti kuuden prosentin palkankorotusta.

Jos saksalaisten työntekijäliittojen palkankorotusvaatimukset menevät läpi, palkat nousisivat huomattavasti ennakoitua talouskasvua enemmän.

Tilanne olisi samankaltainen kuin meillä kymmenkunta vuotta sitten. Asialla eivät silloin olleet ammattiliitot vaan vaalikamppailua käyneet poliitikot. Kokoomus oli ottanut vuoden 2007 eduskuntavaalien teemaksi Sari Sairaanhoitajan.

Puheenjohtaja Jyrki Kataisen johdolla kokoomus esitti tasa-arvotupoa, jonka tarkoitus oli saada naisvaltaisille aloille keskimääräistä suurempi palkankorotus. Muut puoluejohtajat peesasivat enemmän tai vähemmän innostuneina. Kokoomuksen puoluesihteerin Taru Tujusen mielestä sopiva korotus hoitajille olisi 500 euroa.

Sairaanhoitajat muistivat vaalien jälkeen lupaukset ja vaativat tuntuvia palkankorotuksia. Vauhdittaakseen vaatimustaan hoitajat uhkasivat joukkoirtisanoutumisilla. Hoitajat saivat nelivuotiskaudelle 15 prosentin palkankorotukset.

Tasa-arvotupoa ei kuitenkaan syntynyt, koska muut alat seurasivat perässä. Palkat nousivat talouskasvua nopeammin ja samalla romuttui Suomen kilpailukyky.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen sopima yhteiskuntasopimus yhdistettynä Saksan ammattiliittojen palkkavaatimuksiin parantaisi Suomen kilpailukykyä Saksaan verrattuna reippaasti.

Saksalaisten puolesta emme voi asioista päättää, mutta oman osuuteemme kilpailukyvyn parantamisesta voimme hoitaa. Ratkaisevassa asemassa on, että yhteiskuntasopimus todella syntyy ja se on mahdollisimman kattava.