Hallinto liikkuu nyt oikeaan suuntaan

Maatalouden ja muunkin yrittäjyyden kasvavaksi kiroksi on 2000-luvulla tullut kaiken kattava hallinnointi. Pikkutarkka sääntely, lupaehdot, monenkirjava raportointivelvoite sekä valvonta sanktioineen ovat pahimmillaan niin raskas taakka, että halu yrittäjyyteen lopahtaa.

Harva muistanee sellaista maatalousministeriä, jonka ohjelmaan ei olisi kuulunut byrokratian keventäminen. Vaikka joitakin kevennyksiä olisikin saatu aikaan, on uutta säädösviidakkoa onnistuttu luomaan samanaikaisesti vähintään tuplasti.

Tarpeettoman sääntelyn purkaminen – niin sanotut normitalkoot – on yksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kärkihankkeista. Onnistuessaan hanke lisää tuottavuutta sekä helpottaa yritysten ja kansalaisten elämää.

Jotain jo tapahtuukin. Maa- ja metsätalousministeriö on yhdessä elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa käärinyt hihansa ja alkanut perata turhiksi koettuja byrokratian kukkasia.

Parasta on, että työ on edennyt myös päätöksiksi. Virastot ovat jo listanneet parikymmentä toimenpidettä, joilla helpotetaan maatilojen ja pienten elintarvikeyritysten hallintotaakkaa.

Esimerkiksi ruuan suoramyynnin ja jalostuksen normistoa kevennetään useilla asetusmuutoksilla. Osa ongelmista on taas johtunut hallinnon epäselvästä ohjeistuksesta tai heikosta viestinnästä – näitä laitetaan nyt kohta kohdalta kuntoon.

Maataloudelta poistetaan päällekkäisiä kirjanpito- ja ilmoitusmenettelyjä. Lahtipenkkiin päätyy myös vanhoihin säädöksiin kirjattuja vaatimuksia, jotka ovat maatalouden tuotantotapojen muuttuessa vanhentuneet.

Yksittäiset parannukset saattavat alaa tuntemattomasta vaikuttaa pieniltä, mutta yrittäjille niillä jokaisella on suuri merkitys.

Byrokratian arvostelussa keskeistä on ollut, etteivät säädösten laatijat näytä tuntevan yrittäjien arkea ja käytännön työtä. Järjettömiksi koetut vaatimukset turhauttavat.

Arjen ongelmia voi ymmärtää ja ratkoa vain arjen keskellä. Siksi on tärkeää, että virkamieskunta on jalkautunut maatiloille ja yrityksiin kuulemaan ongelmista. Ratkaisuja on etsitty ongelmista kärsivien kanssa. Se näyttää tuottavan tuloksia nopeaan tahtiin.

Löydetyt helpotukset ovat suureksi osaksi vasta kirjattuja lupauksia. Ministeriön ja Eviran on päätösten jälkeen huolehdittava, että ne viedään yhtä ripeästi asetuksiin ja käytäntöön.

Jos aloitettua työtä jatketaan, jää moni tuottajien nöyryyttäväksi kokema hallinnon vaatimus lähivuosina historiaan.

Tuore maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) on aloittanut työnsä määrätietoisesti ja ripeästi. Esimerkiksi ympäristöhallinnon puolella hän on laittanut uudelleen valmisteluun useita edellisen hallituksen säädöstekeleitä, jotka olivat käytännön yritystoiminnan kannalta johtamassa mahdottomuuksiin.

Säädösperkauksessa keskeinen virkamies on ministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. Hänen tyyliinsä on aiemminkin kuulunut tiivis yhteys käytännön toimijoihin. Myös alkaneissa normitalkoissa kansliapäällikkö on nähty ratkomassa ongelmia yhdessä viljelijöiden ja ruokayrittäjien kanssa.

Merkit turhan byrokratian karsimiseksi ovat hyvät. Tehtäväkenttää Tiilikaisella joukkoineen on silti vähintään riittävästi.

Maataloushallinto liikkuu tällä hetkellä oikeaan suuntaan. Hyvä hallinto auttaa yrittäjiä ja parhaimmillaan vahvistaa alan kilpailukykyä.

Valtaosa elinkeinoja koskevasta lainsäädännöstä saa alkunsa EU:n päätöksistä. Siksi ongelmien ilmetessä poliitikot ja virkamiehet menevät helposti EU:n selän taakse.

Asia ei ole niin yksinkertainen. Monesti säädösviidakon köynnökset ovat puhtaasti kotimaisia – EU ei niitä vaadi.

Tuottajat ovat tiiviisti mukana suomalaisessa säädösvalmistelussa. Myös tässä työssä on muistettava varoa byrokratian lisäämistä.

Ruoka-alaa vaivaa vaikea kannattavuuskriisi. On hyvä, jos edes alan hallintotaakka kevenee.