Veroparatiisit on saatava kuriin

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtaman hallituksen on määrä päättää kuluvan viikon aikana Suomen kannasta EU-komission ja Euroopan parlamentin esittämään rahoitusmarkkinaveroon.

Vero jakaa mielipiteitä hallituksessa. Hallituspuolueista SDP, vihreät ja vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet kannattavansa veroa. Kokoomuslaisen elinkeinoministerin Jyri Häkämiehen mielestä vero olisi omaan jalkaan ampumista. Myös oppositiopuolueet vastustavat veroa.

Hallitus on tähän saakka noudattanut kirjaimellisesti hallitusohjelmaa. Ohjelman mukaan Suomi kiirehtii kasainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottamista mahdollisimman kattavasti.

Hallitus joutuukin päättämään, mikä on veron riittävä kattavuus. Ainakaan Britannia ja Ruotsi eivät veroa hyväksy. Britannia haluaa suojella Lontoota yhtenä maailman rahamarkkinakeskuksista ja Ruotsi muistuttaa omasta epäonnistuneesta rahamarkkinaveroon liittyvästä kokeilustaan.

Suomessa pankit vastustavat uutta veroa kiivaasti. OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen uhkasi viikonloppuna, että OP siirtää toimintojaan ulkomaille. Samoilla linjoilla on myös Sampo Pankin toimitusjohtaja Johanna Lamminen.

Periaatteessa rahoitusmarkkinaveroa ei vastusteta, mutta sen suppea kattavuus asettaa pankit eriarvoiseen asemaan. Siitä huolimatta pankit ylireagoivat veroon. Uhkaukset toiminnan siirtämisestä ulkomaille eivät ole missään suhteessa esitetyn veron määrään. Siinä pankit ovat oikeassa, että kaikilla pitäisi olla samat säännöt.

Esitetyt verokannat ovat lisäksi alhaiset, 0,1–0,01 prosenttia. Esimerkiksi kiinteistökaupassa varainsiirtovero on neljä prosenttia ja asunto-osakekaupassa vero nousee vuodenvaihteessa kahteen prosenttiin kauppahinnasta.

Ranska ja Saksa vaativat viime viikolla rahoitusmarkkinaveron käyttöönottamista jo kuluvan vuoden aikana. Toiminnan aloittaminen edellyttää vähintään yhdeksän EU-maan hyväksyntää. Jos nämä yhdeksän maata saadaan kokoon, merkitsee se yhteistyön tiivistymisen lisäksi hajaannusta.

EU-maat etenevät yhteistyön tiivistämisessä entistäkin enemmän eri tahtiin. Osa jäsenmaista kuuluu euroon, osa haluaa yhteisen pankkivalvonnan ja nyt osa haluaa rahoitusmarkkinaveron. Osa jäsenmaista ei halua mitään näistä.

Ongelmana on, että samalla syntyy uusia niin sanottuja veroparatiiseja, joihin yritykset siirtävät toimintojaan. Se ei liene kenenkään tarkoitus?

Samalla kun eurooppalaiset poliitikot pohtivat rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottamista, pitäisi pohtia laajemminkin kansainvälistä rahoitus- ja yritystoimintaa.

Monikansalliset konsernit käyttävät tehokkaasti hyödykseen maiden erilaisia verokantoja. Tytäryhtiöiden avulla tehtävän kauttalaskutuksen ja konserniavustusten avulla tulosta näytetään sellaisissa maissa, missä verokanta on alhainen.

Tähän sinänsä lailliseen ”verosuunnitteluun” syyllistyy moni Suomessakin toimiva yritys. Arvioiden mukaan Suomen valtiolta jää näiden järjestelyiden takia saamatta yhteisöveroja satoja miljoonia euroja vuodessa.

Yritykset, myös pankit, toimivat poliitikkojen päättämän lainsäädännön mukaisesti. Yritystoiminnan kansainvälistyessä pitäisi sääntöjenkin olla kansainvälisiä. Suhtautuminen rahoitusmarkkinaveroon osoittaa, miten vaikea yhteisiä sääntöjä on saada edes EU:n alueelle.

Jos Suomi päättää ottaa rahoitusmarkkinaveron käyttöön, pitää huolehtia siitä, että edes Suomessa toimivilla pankeilla on samat säännöt riippumatta pankkien kotimaasta.