Metsänomistajien yhteinen ääni kuuluu

Suomalainen metsänomistajakunta on viime vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Vieläkin mielletään, että metsät ovat viljelijöiden omistuksessa.

Viljelijät omistavat yksityismetsistä vain noin kolmanneksen. Kolmannes metsänomistajista asuu kaupungeissa. Suurin metsänomistajaryhmä ovat eläkeläiset. Metsänomistajia on Suomessa yhteensä noin 700 000.

Metsien omistajarakenteen muuttumisen lisäksi myös metsien merkitys omistajilleen on muuttunut. Maaseudun Tulevaisuuden pari vuotta sitten tekemän kyselyn mukaan hakkuutuloja piti tärkeinä vain noin kolmannes.

Huolimatta siitä, mitä arvoja ja odotuksia metsiin liittyy, pitää metsiä hoitaa. Metsät ovat edelleen Suomen tärkein luonnonvara, ja hyvin hoidettu metsä tuottaa taloudellista tulosta, luontoarvoja ja elämyksiä.

Metsät ja niiden hoito kiinnostavat muitakin kuin vain metsänomistajia. Tämä nousi jälleen esiin hallituksen kehysriihen alla. Muun muassa SAK esitti, että kiinteistövero pitäisi ulottaa metsiin. Esillä oli myös niin sanottua metsämaksu.

Metsiin kohdistuu monia intohimoja sekä kotimaasta että EU:sta. Euroopan metsänomistajajärjestön puheenjohtaja Hubert de Schorlemer muistutti vuosi sitten MTK:n metsävaltuuskunnassa, että Euroopassa on satoja kansalaisjärjestöjä, jotka haluavat vaikuttaa metsien käyttöön.

Vaikka EU:lla ei ole varsinaista yhteistä metsäpolitiikkaa, ovat metsät keskeinen osa EU:n ilmasto-, ympäristö-, energia- ja maatalouspolitiikkaa. Näin on myös kotimaassa. Esimerkiksi iso osa suomalaisista metsistä kuuluu EU:n lintu- ja luontodirektiivien perusteella tiukasti suojeltuihin Natura 2000 -alueisiin.

Vuoden alussa metsiä koskeva kotimainen lainsäädäntö muuttui historiallisesti. Uusi metsälaki lisää metsänomistajien päätösvaltaa metsiensä hoidossa. Uusi metsänhoitoyhdistyslaki puolestaan siirtää pakollisen metsänhoitomaksun ja jäsenyyden metsänhoitoyhdistyksessä historiaan ensi vuoden alussa.

Metsänomistajat perustivat ensimmäiset metsänhoitoyhdistykset yli sata vuotta sitten järkiperäistämään metsänhoitoa ja markkinoimaan metsän tuotteista. Ensimmäinen metsänhoitoyhdistyslaki säädettiin vuonna 1951.

Lakimuutoksen seurauksena lakisääteinen metsänhoitomaksu muuttuu vapaaehtoiseksi jäsenmaksuksi ja metsänhoitoyhdistykset muuttuvat puhtaasti metsänomistajien edunvalvontaorganisaatioksi.

Metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä metsänomistajat ovat mukana päättämässä, mitä palveluja yhdistykset tarjoavat ja kuinka edunvalvontaa hoidetaan. Elleivät metsänomistajat itse ole mukana vaikuttamassa metsiä koskevassa päätöksenteossa, joku muu kyllä tekee päätökset.

Metsien merkitys ja niihin kohdistuva mielenkiinto edellyttävät, että metsänomistajien edunvalvonta on mahdollisimman kattava sekä kotimaassa että EU:ssa.

Suuri osa metsänomistajista on jo nyt MTK:n jäseniä tuottajajärjestöjen kautta. MTK:n järjestöuudistuksen seurauksena myös metsänhoitoyhdistykset voivat halutessaan liittyä MTK:n jäseniksi ensi vuoden alusta lähtien. Suurin osa metsänhoitoyhdistyksistä on jo tässä vaiheessa ilmoittanut halukkuutensa liittyä MTK:hon (MT 9.4.).

Edunvalvonnan tarve ei riipu metsien sijainnista eikä omistajan asuinpaikasta. Edunvalvonnan teho sen sijaan riippuu siitä, kuinka yhtenäinen joukko metsänomistajat ovat.

Vahvan ja yhtenäisen joukon ääntä kuunnellaan.