Viron tarina hakee vertaistaan

Virolla on huomenna suuri päivä. Itsenäisyysjulistuksen antamisesta on kulunut sata vuotta, Tästä syystä myös Maaseudun Tulevaisuus ilmestyy tänään vironkielisellä nimellä. Se on lehtemme tapa huomioida veljeskansan suuri tarina.

Kohtalonyhteys Viron ja Suomen välillä on aina ollut läheinen. Kielisukulaisuutemme lähentää meitä, samoin maantieteellinen asemamme ison Venäjän vieressä. Olemme olleet ja olemme edelleen kuin kaksi sisarusta. Elämme omaa elämäämme, mutta samalla meidät on luotu yhteen.

Kumpi meistä on isompi, ei loppujen lopuksi ole olennaista. Molemmat maat ovat kehittäneet yhteiskuntaansa omista lähtökohdista ja omin ehdoin. Kumppania on kuitenkin tuettu ja osa kummankin maan ratkaisuista vaikuttaa myös toiseen.

Erojakin meillä on. Historiansa aikana virolaiset ovat joutuneet monesti suomalaisia tiukemmalle. Sen talonpojat joutuivat pitkään baltiansaksalaisen feodalismin alle. Samaan aikaan suomalaiset talonpojat saivat nauttia astetta itsenäisemmästä asemasta Ruotsin valtakunnan osana.

Kansallinen herääminen ja haaveet itsenäisyydestä heräsivät molemmissa maissa 1800-luvun aikana. Pieninä kansoina sekä virolaiset että suomalaiset ovat uskoneet oman kulttuurin, koulutuksen ja kansallisen identiteetin voimaan.

Kummankin maan itsenäistyminen liittyy isoon historialliseen murrokseen. Viron osalta ratkaisevaa oli lopulta saksalaisten häviö ensimmäisessä maailmansodassa.

Saksalaiset vastustivat balttien itsenäistymistä, mutta brittien tuella virolaiset saavuttivat itsenäisyytensä, koska bolsevikkien puna-armeijakin päätti vetäytyä. Lopulta Neuvosto-Venäjä ja Viro tunnustivat toisensa Tarton rauhassa 1920.

Neuvostoliiton aluevaatimuksiin maat suhtautuivat toisen maailmansodan kynnyksellä eri tavalla. Suomi soti, menetti alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Virolaiset joutuivat vuosikymmeniksi Neuvostoliiton miehityksen alle.

Silti maa säilytti identiteettinsä. Se oli onnistunut 1930-luvulla juurruttamaan itsenäisyytensä rakenteet omaan yhteiskuntaansa. Aatelisten maiden palauttaminen talonpojille, demokratisoitumiskehitys sekä kulttuurisen omaleimaisuuden vahvistaminen kestivät miehityksen ajan ja uudelle itsenäistymiselle oli olemassa suuri sosiaalinen tilaus Neuvostoliiton natistessa liitoksissaan 1991.

Myös suomalaisten tavallisten kansalaisten tuki tälle oli valtava. Suomen valtiovallan ryhtiä virolaisten itsenäisyyden tukemisessa on jälkikäteen myös kritisoitu, mutta aivan vähäinen sekään ei ole. Myöhemmin virallinenkin Suomi on osallistunut Viron valtiolliseen jälleenrakentamiseen merkittävällä tavalla.

Virolaisten nousu Baltian taloustiikeriksi ja eturivin jäsenmaaksi Euroopan unionissa hakee menestystarinana vertaistaan. Maan kansantuote on kehittynyt mallikkaasti ja se on pystynyt kehittämään yhteiskuntaansa omin avuin.

Tälläkin hetkellä Viron valtion velka on EU-maiden pienimpiä. Viron ajatuksena on ollut luoda yrityksille mahdollisimman suotuinen tapa toimia. Maan veromalli on useaan otteeseen ollut suomalaiselle elinkeinoelämälle esimerkki, johon toistuvasti vedotaan.

Suhtautuminen sosiaaliturvaan ja puolustukseen myös erottavat naapureita. Viron tuloerot ovat isot. Maa nojaa myös puolustuksensa läntisen puolustusliiton Naton jäsenyyteen, kun Suomi luottaa liittoutumattomuuteen ja omaan armeijaan.

Silti kohtalonyhteys suomalaisten ja virolaisten välillä on edelleen olemassa. Venäjän naapuruus määrittää turvallisuutta ja vientivetoinen talous oman yhteiskunnan iskukykyä.

Onnea Viro! Maanne tarina on ainutlaatuinen. Koko Suomi toivoo sille menestyksellistä ja onnellista jatkoa.