Metsäteollisuus kokeilee rajojaan

Suomalaisesta metsäteollisuudesta on viime aikoina kuulunut hyviä uutisia. Muista teollisuudenaloista poiketen metsäteollisuudessa on menossa melkoinen investointiaalto.

Jo päätettyjen satojen miljoonien eurojen investointien lisäksi Metsä Group suunnittelee 1,1 miljardin euron biotuotelaitosta Äänekoskelle ja Finnpulp 1,4 miljardia euroa maksavaa sellutehdasta Kuopioon.

Suunnitteilla olevien investointien arvioidaan lisäävän kotimaisen puun käyttöä yli kymmenen miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puuta tarvitaan yhä enemmän myös uusiutuvan energian tuottamiseen.

Puun kysynnän lisääntyminen tulevaisuudessa on hyvä uutinen sekä metsänomistajien että koko kansantalouden kannalta. Puunjalostusketjun taloudellinen tulos jää lähes kokonaan hyödyttämään kansantaloutta.

Puuta riittää myös mahdollisten uusien investointien tarpeisiin, koska metsiin on kertynyt mittavat hakkuusäästöt. Metsiä voitaisiin hakata kestävästi 20 miljoonaa kuutiota nykyistä enemmän vuodessa. Tästä huolimatta metsäteollisuutta vaivaa krooninen pelko puun loppumisesta.

Sen sijaan, että teollisuus pyrkisi turvaamaan puunsaantinsa myös tulevaisuudessa yhteistyössä metsänomistajien kanssa, teollisuus näyttää yrittävän ottaa metsänomistajista niskalenkin.

Maa- ja metsätalousministeriössä alettiin viime syksynä valmistelemaan hallitusohjelmassa olevaa metsänomistajien sukupolvenvaihdosten helpottamista. Ministeriön luonnonvaraosaston päällikön Juha Ojalan johdolla käydyissä neuvotteluissa ei kuitenkaan löytynyt MTK:n ja Metsäteollisuus ry:n välille yksimielisyyttä. (MT 13.2.)

Erimielisyys ei koskenut itse asiaa, vaan teollisuus halusi koplata mukaan myös eräänlaisen raippaveron metsänomistajille. Esitys ei ole sinänsä uusi, koska teollisuus esitti muutama vuosi sitten samantyyppistä metsämaksua. Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo perusteli uutta veroa sillä, että sukupolvenvaihdokset ovat vain osa pakettia, jolla puu saadaan liikkeelle.

Metsäteollisuus vastusti ankarasti myös sähköntuotannossa käytettävän metsähakkeen tuen myöntämistä ainespuulle. Näin siitä huolimatta, että Suomesta löytyy alueita, joilla puulla ei ole kysyntää. Jos teollisuus haluaa raippaverolla pakottaa metsänomistajat myymään puuta, niin vastavuoroisesti pitäisi olla myös ostopakko.

Teollisuus on metsänomistajien kanssa napit vastakkain myös oikeudessa. Markkinaoikeus totesi joulukuussa 2009 Metsäliitto Osuuskunnan, Stora Enson ja UPM-Kymmenen syyllistyneen kartelliin. Oikeuden mukaan yhtiöt olivat vaihtaneet liikesalaisuuksiksi katsottavia puukauppaan liittyviä tietoja tarkoituksenaan laskea raakapuun hintaa keinotekoisesti.

Viime vuoden maaliskuussa Helsingin käräjäoikeus päätti, että metsänomistajien yhtiöitä vastaan nostamat kanteet olivat vanhentuneet. Helsingin hovioikeus kumosi marraskuussa käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen. Stora Enso, Metsäliitto ja UPM hakivat tammikuussa valituslupaa vahingonkorvauskanteiden vanhenemisesta korkeimmalta oikeudelta.

Metsäteollisuuden toimet ja metsäyhtiöiden kiistely metsänomistajien kanssa luulisi olevan vähintäänkin kiusallista erityisesti Metsäliitolle.

Käytännössä Metsäliitto esittää Metsäteollisuus ry:n jäsenenä omistajilleen lisää veroluonteisia maksuja, vastustaa metsähakkeen tukea ja saattaa joutua istumaan käräjiä omistajiaan vastaan.

Teollisuuden ja metsänomistajien vastakkainasettelun tarvittaisiin yhteistyötä, koska molemmat ovat riippuvaisia toisiaan.