Koko ei takaa koulutuksen laatua

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus asetti aloittaessaan tavoitteeksi, että Suomi on maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä.

Tavoite on kova, mutta kansainvälisten Pisa-tutkimusten perusteella se on hyvinkin mahdollinen. Edellytyksenä on, että julkinen valta takaa koulutukselle riittävät resurssit.

Nykyisin koulutus ei pääty ammattiin valmistumiseen tai yliopiston suorittamiseen. Nopeasti muuttuvassa maailmassa elinikäisestä koulutuksesta on tullut lähes välttämättömyys.

Suomalaisen tasokkaan koulutuksen lähtökohta on perusopetuksen sosiaalinen ja alueellinen tasa-arvo. Suomalainen järjestelmä takaa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet myös jatko-opiskeluun niin korkealle kuin henkilökohtaista halua ja kykyä riittää.

Koulutuksen menneisyydestä voi hyvällä syyllä olla ylpeä. Loistava historia ei kuitenkaan automaattisesti takaa samanlaista tulevaisuutta.

Opetusministeriön esitys koulutuksen uudistamisesta on palannut äskettäin lausuntokierrokselta.

Vaikka esimerkiksi lukioille kaavailtua 500 oppilaan alarajaa esityksessä ei olekaan, leikkaukset koulutuksesta jatkuvat. Hallitus on päättänyt, että toisen asteen koulutuksesta leikataan 260 miljoonaa euroa.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen laski toukokuussa, että nykyisen hallituksen aikana toisen asteen koulutuksesta on leikattu jo 500 miljoonaa euroa.

Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) muistuttaa, ettei hallituksen tarkoitus ole karsia esimerkiksi lukioverkkoa. Kiurun mukaan hallituksella ei ole siihen edes mahdollisuuksia, koska päätös lukioiden sijainnista kuuluu kunnille. (MT 24.11.)

Kiuru on periaatteessa oikeassa, mutta raha on tässäkin suhteessa kova konsultti. Tilanne on samanlainen kuin valtion muissakin leikkaustoimissa. Kun valtio leikkaa osuuksiaan opetustoimesta, joutuvat kunnat pakon eteen.

Opetusministeriö esittää lisäksi, että kunnat joutuvat hakemaan koulutuksen järjestämisluvat uudelleen ensi vuoden aikana. Nykyisen hallituksen on tarkoitus antaa esitys järjestämiskriteeristä, mutta järjestämisluvista päättäminen jää seuraavan hallituksen ministerille.

Vaikka kriteereistä ei ole vielä päätetty, Kannuksen lukion rehtorin Leevi Norrenan mielestä monen pienen lukion toiminta lakkaa lähivuosina. Norrenan mukaan hallituksen lukiolinjausten perusajatus on, etteivät pienet lukiot pysty tarjoamaan laadukasta koulutusta kustannustehokkaasti.

Ministeri Kiuru perusteleekin lukioiden suurentamistarvetta laadulla ja oppilaiden valinnanvapauden lisäämisellä.

Pienissä lukioissa valinnan vapaus on varmasti rajatumpaa kuin isoissa. Tämä puute on korjattavissa Kiurunkin peräänkuuluttamalla lukioiden yhteistyön lisäämisellä.

Iso koulu ei kuitenkaan takaa laatua.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n viime viikolla julkistaman raportin mukaan Suomen parhaat lukiot ovat maaseudun pieniä lukioita. Vuodesta 2008 lähtien tehdyissä arvioinneissa parhaat lukiot löytyvät Mynämäeltä, Leppävirralta ja Reisjärveltä.

Laadukas ja tasa-arvoinen koulutus on yhteiskunnan tärkein investointi tulevaisuuteen. Siitä on huolehdittava jatkossakin. Lisäksi on erittäin tärkeää, että koulutusta kehitetään kaikilla tasoilla jatkuvasti.

Muutoksia tehtäessä pitää muistaa, ettei koulutuksen keskittäminen yhä suurempiin yksiköihin ole kehittämistä.