Kuntauudistus vaatii aikalisän

Kiire ja suuret uudistukset sopivat huonosti yhteen. Tämä on Suuren Kuntaremontin osalta alkanut valjeta myös hallitukselle ja sen kuntaministerille, Henna Virkkuselle (kok.).

Kiireen lisäksi hallitus joutuu luopumaan ylhäältä päin kuntiin harrastamastaan sanelupolitiikasta. Uudistukset eivät onnistu, elleivät kunnat ole muutosvalmistelussa tasavertaisina mukana.

Ministeri Virkkusen rempseät puheet ”karttaharjoituksesta” saattoivat olla alunperinkin tarkoitettu keskustelun herättämiseen. Yhdessä noin 70 kunnan kuntakartan kanssa ne kuitenkin herättivät keskustelun sijasta kunnissa suoranaisen kapinan.

Hallitus joutui nopeasti irtisanoutumaan kuntien pakkoliitoksista. Kun liitospakko oli torjuttu, vanheni samalla hetkellä Virkkusen karttaharjoituskin.

Hallituksen ministerit kävivät talkoohengessä kuuntelemassa kansalaispalautteen maakuntatilaisuuksissa. Viime perjantaina puolestaan täyttyi määräaika, jonka puitteissa kunnat ja muut asianomaiset saivat antaa lausuntonsa uudistusesitykseen.

Lausuntojen kirjaaminen on vielä kesken, mutta tuskin ne suuresti eroavat kuntien puheenvuoroista maakuntakierroksella. Kunnat ymmärtävät yhteistyön ja tehokkuuden vaatimukset, mutta eivät näe ainakaan pakotettuja kuntaliitoksia ratkaisuna.

Kunnissa ymmärretään arjen kokemuksella, että kuntarakennetta keskeisempää on sopia kuntien ja valtion välisestä työn- ja rahoitusvastuun jaosta. Sanelu ei kunnille kelpaa – ymmärrys lähidemokratiasta suhteessa palveluiden ja muun toiminnan järjestämiseen on vahvinta paikallistasolla. Myös hallituksen kiire koetaan kohtuuttomaksi.

Etenkin kokoomuksen ja SDP:n ministerit ovat nimenneet nykykunnat vain kalliiksi ja raskaaksi rakenteeksi järjestää peruspalvelut. Tällainen luokittelu on ylimielinen, eikä tunnista kunnan monia tehtäviä kuntalaisten näkökulmasta. Terävintä kritiikkiä hallituspuolueet ovat saaneet omista riveistään.

Hallituksen ajama remontti on poikkeuksellisen suuri. Pienempiäkin uudistuksia on totuttu valmistelemaan useamman vuoden jänteellä.

Nyt kiire on kuitenkin lähes hengästyttävä. Uudistusta koskevat lausunnot käydään läpi toukokuun puoleen väliin mennessä, hallitus antaa jatkolinjauksensa vielä toukokuun aikana, ja lakiesitys pitäisi ehtiä käsitellä eduskunnassa vuoden loppuun mennessä.

Kunnista kuullut epäilyt siitä, että lausunto- ja kuulemiskierrokset järjestettiin vain muodon vuoksi, ovat ymmärrettäviä. Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma ehtikin jo viime viikolla vaatimaan kunnille uutta kuulemiskierrosta syksyksi (MT 16.4.).

Silloin voisi olla karttaharjoitusten lisäksi koossa myös konkreettisia ajatuksia siitä, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelujen työnjakoa tai peruskoulun jälkeistä koulutusta halutaan muuttaa.

Hallituspuolueet ajavat kuntaremonttia yhteiseen ideologiaansa perustuvana hankkeena. Sen kohteena oleville kuntalaisille kyse on kuitenkin talouteen, palveluihin ja omaan päätösvaltaan ratkaisevasti vaikuttavista päätöksistä.

Kuntien taloudessa katettavien kustannusten ja verotulojen välille on 2000-luvulla syntynyt vaje, jonka kattamiseen kunnat ovat joutuneet ottamaan lisävelkaa yli kahdeksan miljardia euroa. Valtio ei ole ollut vajeen syntymiseen osaton, sillä se on jatkuvasti lisännyt kuntien tehtäviä osoittamatta niille rahoitusta.

Yksin hallituksen leikkauksilla kuntien valtionosuuksiin vajetta kasvatetaan vaalikauden aikana lähes 3,5 miljardilla eurolla. Vaje ei korjaudu kuntarajoja siirtelemällä.

Hallituksen uudistusmalli edustaa keskittämistä, eikä se nykyisellään tunnista kuntien ja alueiden erilaisuutta. Tarvittavat muutokset eivät synny hallituksen asettamassa aikataulussa, vaan tarvitsevat mahdollisesti vuosien aikalisän.