Kaupunkivaltiot maakuntien tilalle?

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) järjesti viime viikolla 21 suurimman kaupungin johdolle illallisen. C21-verkostoksi nimetyn joukon esityslistalla oli Suomen kaupunkipolitiikkaa, Vapaavuoren mielestä tosin sen puuttuminen.

Ikään kuin kokouksen alustukseksi Vapaavuori kirjoitti yhdessä Tampereen pormestari Lauri Lylyn kanssa Helsingin Sanomissa, että "keskuskaupunkien alistaminen maakunnallisen keskivertoajattelun liekaan olisi hyvin vahingollista" (HS 30.9.).

Jo aiemmin kuuden suurimman kaupungin johtajat ovat monta kertaa arvostelleet maakuntauudistusta. Nyt mukaan otettiin myös kaikkien niiden maakuntakaupunkien johtajat, joissa on yli 50 000 asukasta.

Ringin laajennusta Vapaavuori on perustellut sillä, ettei maan hallitus ymmärrä, että Suomen menestys on kiinni kaupunkien menestyksestä. Tästä syytä suurten kaupunkien pitää liittoutua.

Vaikka Vapaavuorikin totesi, että kaupunkeja on erilaisia, saivat kaupungit aikaan yhteisen kannanoton. Julkilausuman mukaan sote- ja maakuntauudistukset tulisi hoitaa siten, että ne antavat kaupungeille mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa omaan hallintoon ja elinkeinopoliittisiin ratkaisuihin.

Vapaavuoren mielestä hallituksen suunnitelma maakuntahallinnosta on turha ja suurten kaupunkien kannalta suorastaan haitallinen. Sote-uudistusta pitää Vapaavuoren mielestä viedä eteenpäin, mutta maakunnille ei pidä antaa kaupungeille kuuluvaa päätösvaltaa.

Maakuntauudistus luo Vapaavuoren mukaan jännitteitä maakuntien ja kaupunkien välille.

Suurimpien kaupunkien huoli vallan vähentymisessä maakuntauudistuksessa ei ole ainakaan kaikilta osin perusteltua.

Useissa tapauksissa maakuntahallinto vahvistaa keskuskaupungin valtaa nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Maakuntavaaleissa väkirikkaille keskuskaupunkien edustajille voi syntyä yksinkertainen enemmistö maakuntavaltuustoihin.

Vapaavuori on perustellut kaupunkien toimintaedellytysten lisäämistä muun muassa sillä, että kilpailua käydään tulevaisuudessa yhä enemmän valtioiden sijaan kaupunkien välillä. Suomalaisten kaupunkien mahdollisuuksia pärjätä tässä kisassa pitää siksi vahvistaa.

Vaikka Vapaavuori on ottanut suurimpien kaupunkien puhemiehen roolin, hän ajaa puhtaasti Helsingin etua. Tiedotustilaisuudessa Vapaavuori kiisti olevansa minkään puolueen asialla. Hän sanoi ajavaansa vain Helsingin rattailla ja häntä kiinnostaa enemmän Helsingin kuin yksittäisen puolueen menestys.

On selvä, että kaupunginjohtajien ja pormestareiden tehtävä on ajaa oman kaupunkinsa etua. Maakuntien keskuskaupunkien etu on, että koko maakunta on elinvoimainen. Kysymys ei ole pelkästään hallintomallista, vaan aidosta vuorovaikutuksesta maakunnan sisällä. Valtaa pitää osata käyttää viisaasti.

Lisää valtaa hamuavien kaupunkien on syytä muistaa, että valtaa seuraa aina vastuu. Kuten kaupunginjohtajat kannanotossaan muistuttivat, koko maan voimavarojen hyödyntäminen on pienen maan kansallinen etu. Samaa mieltä on helppo olla myös siitä, etteivät kaupunkiseutujen ja koko maan kehittäminen ole keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurten kaupunkien johtajat haluavat palata ajassa pari tuhatta vuotta taaksepäin, jolloin esimerkiksi Kreikassa oli useita kaupunki­valtioita, poliksia. Kaupunkivaltioihin kuului myös ympäröivä maaseutu, ja kaupungit kävivät keskenään kauppaa ja myös sotia. Valtaa kaupunkivaltioissa käyttivät aristokraatit.

On hyvä, että kaupunkien johtajat ovat huolissaan aluekehityksestä. Se on kuitenkin laajempi asia kuin muutaman kaupungin huoli omasta vallastaan. Kaupunkivaltioille ei ole tarvetta.