Hankehumpan sijaan katse oppimiseen

Juhlapuheissa toistetaan, että kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa korkeatasoinen koulutus on erityisesti pienen kansakunnan tärkeimpiä menestystekijöitä. Viime vuosikymmeninä kehitys on Suomessa mennyt koulutuksessa jatkuvasta uudistamisesta ja hankehumpasta huolimatta kuitenkin väärään suuntaan.

Koulumme ovat vuosikymmeniä niittäneet mainetta korkealla tasollaan. Suomalaiset peruskoululaiset ovat menestyneet Pisa-tutkimuksissa loistavasti. Vaikka tulokset ovat olleet viime vuosinakin vielä verrattain hyviä, on suunta ollut alaspäin. Osaamisen taso on laskenut kaikilla mittauksessa mukana olevilla osa-alueilla.

Opetusministerit toisensa jälkeen ovat olleet huolissaan kehityksen suunnasta ja vaatineet muutoksia. Muutoksia, hankkeita ja uudistuksia on tullutkin jatkuvalla syötöllä, mutta kehityksen suuntaa ei ole onnistuttu kääntämään.

Esimerkiksi vuonna 2015 tehdyssä Pisa-tutkimuksessa matematiikan osaamisessa tason lasku oli lähes yhden vuoden oppimista vastaava määrä vuonna 2006 tehtyyn tutkimukseen verrattuna. Luonnontieteitä heikosti osaavien määrä oli lähes kolminkertaistunut ja huippuosaajien määrä vähentynyt vajaan kolmanneksen.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tuoreen oppimistulosarvioinnin mukaan matematiikan osaamisen alamäki on jatkunut. Osaamisen taso on laskenut vuosituhannen vaihteesta noin kahden kouluarvosanan verran. Siinä missä keskiverto ysiluokkalainen sai vuonna 2000 matematiikan kokeesta kasin, saa hän nyt kuutosen. (Yle 9.12.)

Peruskoulun jälkeisissäkin koulutusmittauksissa Suomi on menestynyt hyvin. Pääministeri Sanna Marin (sd.) joutui syksyllä toteamaan, että Suomi oli vielä vuosituhannen alussa yksi maailman koulutetuimmista maista, mutta nyt olemme jääneet kauas OECD-maiden kärjestä.

Lääkkeeksi Marinin johtama hallitus on päättänyt muun muassa kouluvelvollisuuden pidentämisestä. Lisäksi Suomi tarvitsee Marinin mukaan perusteellisen muutoksen korkeakoulupolitiikan linjaan. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2030 korkeakoulutettujen osuus ikäluokasta on 50 prosenttia.

Marinin mukaan korkeakoulun käyneiden määrää nostetaan muun muassa sisäänpääsyn laajentamisella, opintojen aloituksen varhentamisella sekä korkeakoulutuksen läpäisyn parantamisella. Tavoitteet ovat periaatteessa kannatettavia, mutta avainasemassa on koulutuksen taso. Määrä ei koulutuksessakaan riitä korvaamaan laatua. Lisäksi osaajia tarvitaan kaikenlaisissa töissä.

Koulutuksen pohja luodaan peruskoulussa, erityisesti koulutaipaleen alussa. Jos perusopinnoissa jää jälkeen, eroa on vaikea myöhemmin kuroa umpeen.

Suomessa on maailman koulutetuimmat opettajat, mutta he uupuvat yhä useammin työssään. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n elokuussa julkistaman kyselytutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä opettajasta on harkinnut uranvaihtoa kuluneen vuoden aikana. Varhaiskasvatuksessa uranvaihtoa oli harkinnut 63 prosenttia, peruskouluissa 59 ja lukioissa 49 prosenttia. Merkittävimmiksi syiksi alan vaihtoon kerrottiin työn kuormittavuus ja työmäärän lisääntyminen.

Työpäivät täyttyvät opettamisen sijaan työryhmistä, projekteista ja pajapäivistä. Useiden opettajien mukaan hankevillitys on mennyt liiallisuuksiin. Sille pitäisi pistää stoppi ja keskittää kaikki huomio hetkeksi itse opettamiseen. Opettajien mielestä uudistuksia tehdään oppimistulosten kustannuksella. (IS 31.8.)

Jos koulutuksen laadusta halutaan huolehtia, jatkuvien uudistusten ja hankehumppien sijaan pitää opettajille antaa työrauha ja mahdollisuus tehdä työtään. He ovat koulutuksen parhaita asiantuntijoita.

Opettajien mielestä uudistuksia tehdään oppimistulosten kustannuksella.