Sanelusta viimein kohti oikeita markkinoita – lunastuslain uudistus vähentänee pakkolunastusten kohtuuttomuuksia
Lunastuksilla on perustellusti ollut maanomistajien keskuudessa ”tympeä maine”. Lain uudistus on nyt tärkeää viedä vihdoin ja viimein maaliin.
Tuulivoimaloita ja siirtolinjaa. Kuvituskuva. Kuva: Jouni Porsanger2.2.202519:00
Vihreän siirtymä investoinnit – ennen muuta aurinko- ja tuulivoimaloiden vaatimien siirtolinjojen rakentaminen – sekä kasvukeskusten kaavoitus ovat haastaneet viime vuosina yksityisten maanomistajien oikeusturvan ennen näkemättömällä tavalla, kun niitä varten on pakkolunastettu yksityisten omistamia maa-alueita. Jo kolme hallitusta on koettanut korjata lunastuslain epäoikeudenmukaisuuksia. Nykyinen Petteri Orpon (kok.) hallitus on päässyt siinä edeltäjiään pidemmälle: se lähetti esityksensä lunastuslain uudistamisesta eduskuntakäsittelyyn viime viikon torstaina (mt.fi 31.1.)
Jos eduskunta lain hyväksyy, nykyisen käyvän arvon sijaan pakkolunastettavista maa-alueista maksettavan korvauksen perusteeksi tulee sen markkina-arvo. Tätä on vielä täydennetty niin, että asumiseen tai elinkeinotoimintaan käytettävää omaisuutta lunastettaessa omistajalle pitää maksaa sen markkina-arvosta riippumatta korvaus, joka riittää vastaavan asunnon tai vastaavanlaisen toimeentulon tarjoavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle.
Lisäksi lunastuskorvauksiin lisättäisiin automaattisesti maanomistajien vaatima 25 prosentin tasokorotus, jolla siirretään arvonmäärityksen epävarmuudesta aiheutuvaa riskiä maanomistajalta maan lunastajalle.
Yksityisen maanomistajan neuvotteluasema suhteessa maanlunastajiin on ollut nykylain aikana olematon.
Nykyinen laki on tullut voimaan vuonna 1978. Sen säätämisaikaan yksityisiä maa-alueita lunastivat pääosin kunnalliset sähköverkkoyhtiöt ja muut viranomaistoimijat. Nykyisin maa-alueita lunastavat kuntien ohella myös kaupallisin perustein toimivat energiayhtiöt eli julkisiin hankintoihin tarkoitettu laki palvelee yksityistä voitontavoittelua.
Myös monille kunnille nykylaki on tarjonnut voittojen takomiseen tavan, jota ei voi pitää kansan oikeustajun mukaisena: lain mukaan lunastaja on saanut vapaasti vaurastua lunastamallaan omaisuudella mutta omaisuutensa menettävä ei saa hyötyä lunastuksesta mitenkään. Kaavoitushyöty on mennyt kokonaisuudessaan kuntien hyväksi.
Ei olekaan ihme, että MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri on todennut lain aiheuttaneen lunastuksille ”tympeän maineen” (MT 2.7.2024). Pääosin MTK kertookin olevansa esitykseen tyytyväinen, mutta sähkönsiirtolinjojen osalta siihen jäi järjestön mukaan vielä puute: lakiin pitäisi kirjata periaate, joka saattaisi osan lunastetusta maasta saaduista voitoista maan luovuttajalle. (mt.fi 31.1.)
Ihannetilanne on, mikäli laki esimerkiksi siirtolinjoja tai kaavoitusta suunniteltaessa alkaisi ohjata maan hankintaa nykyistä vahvemmin vapaaehtoisesti sovittaviin kauppoihin. Nykyisen lain ongelmana on ollut juuri yksityisen maanomistajan olematon neuvotteluasema suhteessa maanlunastajiin, mikä on tehnyt maanhankinnasta pahimmillaan vaihtoehdotonta sanelua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
