Yhteistä hyvää

Suomi pääsi viime viikolla isännöimään merkittävää kansainvälistä tapahtumaa, kun osuustoiminnan tutkijat järjestivät maailmankonferenssinsa Mikkelissä. Valtakunnan uutisissa konferenssi hautautui Kreikan velkatakuisiin ja yleisurheilun MM-kisojen tunnelmiin.

Tutkijat olivat kuitenkin varsin ajankohtaisen aiheen kimpussa – he etsivät osuustoiminnasta vastavoimaa nyt ongelmissa olevalle, markkinoita heiluttavalle rahan vallalle.

Suomi sopi osuustoiminnan suurvaltana konferenssin isännäksi mainiosti. Osuuskunnilla on meillä vahva ja yli 100-vuotinen historia. Suomalaisilla osuuskunnilla on jäseniä enemmän kuin maassa on kansalaisia.

Osuustoiminta on vaikuttanut keskeisesti suomalaisen yritystoiminnan ja talouselämän kehitykseen. Sen ansiosta tavallisen kansalaisen – osuuskunnan jäsenen – ääni ratkaisee, kuinka suurimpia pankkejamme, vakuutusyhtiöitämme ja kauppoja johdetaan.

Yritysmuotona osuustoiminta sopii hyvin oloihin, joissa köyhä kansa koettaa yhteistoiminnallaan tuottaa yhteisölle hyödykkeitä ja palveluja. Osaamista on viety Suomesta myös kehitysmaihin.

Menestyksestään huolimatta myös perinteinen osuustoimintamme on haasteiden edessä. Osuuskunnat joutuvat vastaamaan alati kasvavaan, kansainvälisten jättiyritysten tuomaan kilpailuun. Ja toki osuuskunnat ovat jo osittain itsekin osa tätä kilpailua.

Osuuskuntien omistajat joutuvatkin jatkossa pohtimaan, millaisen kansainvälisen toimintatavan ne omaksuvat. Tällä hetkellä kansainvälisyys tarkoittaa sitä, että suomalaisosuuskuntien omistamat yritykset kisaavat ulkomailla erottumatta mitenkään muista pörssiyrityksistä.

Osa näistä kokemuksista on tullut varsin kalliiksi.

Voisiko tulos olla parempi, jos kasvua rajojen takaa haettaisiinkin uusien jäsenyyksien kautta? Syntyisikö yhteistä hyvää enemmän, jos siitä kannettaisiin osuuskunnassa huolta kansainvälisesti?