Sovitusta tulee pitää kiinni

Viljelijä sitoutuu ylläpitämään suojakaistaa viisi vuotta. Kuva: Markku Vuorikari

Viljelijä sitoutuu ylläpitämään suojakaistaa viisi vuotta. Kuva: Markku Vuorikari

Toukokuun alussa voimaan tulleen ympäristökorvauksen rahoitus herättää vakavaa huolta.

Maa- ja metsätalousministeriö vakuuttaa rahojen riittävän. Silti varojen riittävyys koko viiden vuoden ohjelmakaudeksi epäilyttää, koska kustannuksiltaan merkittävimpien toimenpiteiden suosio ylitti odotukset moninkertaisesti.

Maaseudun Tulevaisuuden laskelmien mukaan arvioidun ja toteutuneen kustannuksen välillä näyttäisi olevan kymmenien miljoonien eurojen kuilu (MT 1.6.).

Virhe on tehty maaseutuohjelman valmisteluvaiheessa. Suojavyöhykkeiden alaksi arvioitiin valmistelussa 25 000 hehtaaria ja peltoluonnon monimuotoisuusalaksi 76 000 hehtaaria.

Tämänhetkisten tietojen mukaan suojavyöhykkeitä ilmoitettiin sähköisissä tukihakemuksissa 57 000 hehtaaria eli reippaasti yli kaksinkertaisesti enemmän kuin oli arvioitu.

Monimuotoisuusaloista yksistään kerääjäkasveja viljelijät ilmoittivat tänä vuonna 270 000 hehtaaria.

Viljelijä on sitoutunut ympäristökorvaukseen viideksi vuodeksi. Kerääjäkasvien pinta-alan voi viljelijä päättää vuosittain, mutta suojavyöhykkeen pinta-alan tulee säilyä ennallaan koko sitoumuskauden.

Asia koskee käytännössä lähes kaikkia viljelijöitä, sillä kevään tukihakemuksista noin 90 prosentissa annettiin ympäristösitoumus.

Ympäristökorvausta maksetaan sekä kotimaisista että EU:n varoista. Jos kotimaista rahoitusta joudutaan leikkaamaan, myös EU:n rahoitus pienenee samassa suhteessa.

MTK:ssa pidetään jo täysin selvänä sitä, että ympäristökorvaukseen ja sen toimenpiteisiin varatut rahat eivät tule riittämään nykyisillä korvaustasoilla. Puheenjohtaja Juha Marttila kehottaa ympäristökorvausta hakeneita viljelijöitä varautumaan tukiehtojen tiukennuksiin ja korvausten pienenemiseen.

MTK:n maatalouslinjan johtajan Minna-Mari Kailan mukaan valtio ei kuitenkaan voi yksipuolisesti muuttaa sitoumuksen ehtoja. Jos korvausehtoja tai -tasoja muutetaan, vanhat sitoumukset raukeavat ja tilalle pitää tehdä uudet sitoumukset.

Maatalouden heikko kannattavuus ja erittäin vaikea tilanne markkinoilla ovat todennäköisesti osaltaan lisänneet ympäristökorvauksen suosiota. Vaikka korvaustasot ovat sinällään melko pieniä, niillä voi olla yllättävä merkitys nykyisessä ahdingossa.

Vieläkin vakavammaksi asian tekee se, että ympäristökorvaukseen budjetoitujen rahojen vaje voi heijastua myös muihin maaseutuohjelman kautta rahoitettaviin tukiin, kuten luonnonhaittakorvauksen kansalliseen osaan, eläinten hyvinvointikorvaukseen, investointitukeen ja maaseudun hankerahoihin.

Koska muut tuet ovat yksivuotisia, niitä voi olla ohjelmaan varattujen rahojen loppuessa helpompi leikata kuin monivuotista korvausta.

Maaseutuohjelman rahoitusta ei uhkaa vain ympäristökorvauksen odotettua suurempi suosio, koska hallitusohjelmassa maaseutuohjelman rahoitukseen on kaavailtu 23 miljoonan euron leikkausta vuosina 2016—2019.

Suomalaisen maatilan tuloista keskimäärin puolet tulee erilaisista tuista. Kun markkinoilta saatavat tuotot pienentyvät, samanaikaisesti tukiin tehdyillä leikkauksilla voi olla kohtalokkaat seuraukset yksittäiselle tilalle.

Hyvään hallintoon kuuluu, että sitoumuksista ja sovituista asioista pidetään kiinni puolin ja toisin. Viljelijöille ei sallita ehdoista lipeämistä, eikä sitä pidä hyväksyä liioin hallinnolta.

Valmistelussa tehtyä selkeää virhearviointia ei pidä maksattaa viljelijöillä.