Huonot uutiset nakertavat uskoa

Talouden käänteistä kertovien uutisten sävy on syksyn alkaessa muuttunut tummanpuhuvaksi. Vaikeat ongelmat koskevat sekä julkista että yksityistä sektoria Suomessa ja koko Euroopassa.

Lisäksi kuluttajien arvio talouden kehityksestä on nyt poikkeuksellisen synkkä. Pelko vaikuttaa kulutustavaroiden ja palvelujen kysyntään, jonka varassa huomattava osa Suomen kotimarkkinoiden yrityksistä toimii.

Tätä viikkoa ovat leimanneet rajut saneerausuutiset. UPM:n pelätty päätös sulkea tuore ostoksensa Myllykoski vähentää yhtiöltä Suomessa noin 650 työpaikkaa. Pahimmillaan yhtä paljon työntekijöitään irtisanoo huipputulosta tekevä pankkijätti Nordea.

Vaikka keskikesällä työllisyyttä kuvaavat tunnusluvut kertoivat lievästi myönteisestä kehityksestä, harva jaksaa uskoa sen jatkumiseen. Myrskyn merkit talouden taivaalla vahvistuvat päivittäin.

Markkinat koettelevat heti vihiä saatuaan velkaantuneiden euromaiden kestävyyttä. Esimerkiksi Kreikan velkakirjoilla olisi käytännössä paperin arvo, elleivät muut euromaat olisi niitä takaamassa.

Euroopan keskuspankki on joutunut vastoin sääntöjään ja tarkoitustaan ostamaan myös suurempien euromaiden velkakirjoja rauhoittaakseen markkinoita. Käytännössä tämä tarkoittaa rahan painamista ja kuplan siirtämistä velkamaiden taloudesta koko muun euroalueen vastattavaksi.

Kuplan puhkeamisen pelko uhkaa puolestaan jäädyttää rahoitusmarkkinat. Epäluuloiset pankit eivät uskalla luotottaan toisiaan, jolloin sekä yritysten että yksityisten henkilöiden lainansaanti vaikeutuu.

Toimivat rahoitusmarkkinat ovat taloudellisen toiminnan polttoaine. Ilman niitä ei synny sen paremmin asuntoja kuin tuotannollisia investointejakaan.

Pahimmillaan Suomella ja koko muulla Euroopalla voi siis olla edessään yhtä aikaa julkisen talouden mureneminen, investointilama ja nopeasti kasvava työttömyys. Tämä kaikki tilanteessa, jossa ikääntyvien eurooppalaisten pitäisi taikoa jostakin kilpailukykyä säilyttääkseen asemiaan maailman taloudessa.

Päättäjien näkökulmasta suurin kysymys on palauttaa luottamus Euroopan menestymiseen. Tähän mennessä niskalenkki markkinavoimista on jäänyt ottamatta – päinvastoin markkinat riepottelevat Euroopan päättäjiä mielensä mukaan kriisikokouksesta toiseen.

Myöskään Suomessa hallitus ei ole kyennyt ottamaan vakuuttavaa otetta taloudessa tapahtuvista muutoksista. Hallitus näpertelee Kreikka-lainan vakuuksilla koettaen säilyttää uskottavuutensa kansan silmissä samalla kun sen uskottavuus eurooppalaisena toimijana murenee.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) vetoomukset hallituskumppaneille näyttävät valuvan kuuroille korville. Oppositiolla on vaikeuksia saada edes puheenvuoroa siltä kritiikiltä, joka kumpuaa hallituspuolueiden itsensä sisältä.

Suuri osa hallituksen energiasta kuluu jo nyt kasassa pysymiseen. Lopputuloksena vaikeimmat päätökset kohdistuvat alueille, joissa hallituspuolueiden edustajien nähdään liikkuvan vain harvoin.

Valtion talouden pakollisissa säästöissä maksumiehiksi ovat joutumassa laajojen maaseutualueiden asukkaat ja elinkeinot. Luottamus, jota taloudessa kipeästi kaivattaisiin, on suuressa osassa maata erittäin kovalla koetuksella.

Haasteet, joiden edessä Suomi lähivuosina on, edellyttävät kansallista yhteisymmärrystä. Myös vaikeissa päätöksissään hallituksen pitäisi kyetä sitä rakentamaan – ei murentamaan.

Julkinen keskustelu keskittyy Suomessa tällä hetkellä Kreikka-vakuuksiin ja keskustan presidenttiehdokkaan valintaan. Ne ovat kuitenkin nappikauppaa sen totuuden kanssa, johon Euroopan talous on törmäämässä.

Sen totuuden suomalaiset kohtaavat yhdessä. Kohtaamista vaikeuttaa huomattavasti, jos etulinjassa on heikko ja sisäisesti epävakaa hallitus.