Suuri osa rakentamisen päästöistä katoaa maan alle

Tuulivoimalan perustuksiin tarvitaan paljon terästä ja betonia. Ympäristöministeriön esittämässä laskentamallissa rakentamisen päästöistä ei huomioida lainkaan perustuksia eikä myöskään metsäkatoa. Kuva: Pekka Fali

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on kova, koska Luonnonvarakeskuksen viimeisten laskelmien mukaan metsät eivät kykene nielemään edes omia maaperäpäästöjään.

Luken laskelmia on arvosteltu, koska Ruotsissa metsät ovat edelleen merkittävä hiilinielu. Kuinka on mahdollista, että tulokset naapurimaiden välillä ovat näin suuret. Eroa on selitetty sillä, että päästöjen laskennassa käytettävät mallit ovat erilaisia.

Metsien ja maatalouden päästöjä on laskettu ahkerasti. Myös luontokadon torjumiseksi pitäisi ennallistaa suuria aloja. Monet tahot ovat vaatineet, että hiilinielujen vahvistamiseksi hakkuita pitää vähentää. Koska turvepellot ovat myös suuri päästölähde, ne pitäisi vettää ja soiden ojat tukkia.

Rakentaminen on saanut olla rauhassa, vaikka rakentamisen ja rakennusten osuus Suomen ilmastopäästöistä on noin kolmannes. Tähän on nyt tulossa muutos, jos keväällä lausuntokierrokselle lähtevä ympäristöministeriön asetusesitys uudisrakennusten ilmastopäästöistä hyväksytään. Asetus ei mene eduskunnan käsittelyyn, vaan sen sisällöstä päättää ympäristöministeriö. Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa. (MT 26.2.)

Metsien ja maatalouden päästökeskustelun perusteella olisi voinut ennakoida, että rakentamisen päästöille tulee tiukat rajat. Tällaisia ei kuitenkaan esitetä, vaan esitysluonnoksen mukaan asetus jää enemmän kuin puolitiehen. Lukella ja ympäristöministeriöllä näyttää olevan erilaiset laskukaavat.

Esitetyssä laskentamallissa ei huomioida lainkaan maan alla olevia rakenteita kuten perustuksia, parkkihalleja ja paalutuksia. Näin saadaan hiilijalanjälki joissain tapauksissa jopa lähes puolet todellista pienemmäksi. Esityksessä ei huomioida myöskään rakentamisen aiheuttamaa metsäkatoa eikä vesistöjen täyttämisen aiheuttamaa luontokatoa.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan (kok.) mukaan rakennuspaikan sisällyttäminen raja-arvoihin hankaloittaisi rakentamista alueilla, joilla perustuksia tarvitaan enemmän. Ilmastopaneelin jäsen, professori Jarek Kurnitski Aalto-yliopistosta ymmärtää, miksei perustuksia ja maaperää lasketa mukaan päästöraja-arvoihin. Hänen mielestään rakennukset joutuisivat eriarvoiseen asemaan, jos perustukset lasketaan päästöihin mukaan. Eriarvoisessa asemassa ovat päästölaskelmissa multa- ja kivennäismaat.

Vastuu rakentamisen päästöistä on Multalan mielestä kaavoittajalla eli kunnalla. Kaikkien päästöjen laskemisella olisi vahva ohjausvaikutus. Rakentajat rakentavat sinne, mihin kaavoittaja osoittaa ja siitä materiaalista, mitä määrätään. Rakennuksia kaavoitetaan metsään ja pehmeille alueille, jotka pitää paaluttaa. Esimerkiksi Helsingissä rakennusmaata on tehty monissa paikoissa täyttämällä merta.

Helsinki suunnittelee myös 25 000 asukkaan lähiötä suolle rakennetulle Malmin lentokentälle. Koko alue pitää stabiloida ja paaluttaa. Stabiloinnin lisäksi tarvitaan yli 14 000 kilometriä teräsbetonipaaluja, joihin tarvittava betonimäärä vastaa noin kolmannesta Suomen vuotuisesta sementtituotannosta. (Suomen Kuvalehti 30.11.2018)

Nyt puhutaan paljon hiilinieluista ja miten niitä pitää vahvistaa. Se on tietenkin tärkeää, mutta pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän päästöjen vähentämisestä. Rakentamisessa päästöjä vähentäisi puurakentamisen lisääminen ja se, ettei kaavoiteta asuntoalueita suolle. Myös luontokadon torjunnassa auttaa, jos ei täytä vesistöjä rakentamisen takia.

Ympäristöministeriön esitys rakentamisen päästöjen laskemisesta vähentää laskennallisia päästöjä, mutta päästöt eivät aina ole niin kuin ne mitataan. Pitäisikö sama jousto ottaa käyttöön muuallakin?